tiistai 22. helmikuuta 2011

Pottahommia

Manna on korkannut potan.

Luin odotukseni alkuvaiheessa vanhoja vauvalehtiä, joista yhdessä oli ihan hyvä artikkeli pottaopettelusta (vältän kaikin voimin pottailu sanaa. Hrrr..). Lapsen kanssa voi aloittaa sen heti kun hän istuu tukevasti ja osoittaa muutenkin kiinnostusta kyseistä esinettä kohtaan. Sitä Mannalta ei näytä puuttuvan. Kun hänet istuttaa potalle, alkaa hän nauraa ääneen ja heilutella vimmatusti jalkojaan. Kun pissa tulee, hän hymyilee vielä leveämmin. Odotan innolla, minkälainen ilme baisasta seuraa.

Jos potalla istuminen ei todellakaan kiinnosta lasta, silloin on hyvä laittaa harjoittelu jäihin ja palata siihen vasta jonkin ajan päästä. Alku voi mennä hyvin, mutta lakot ovat yleisiä. Silloin ei pidä alkaa väkisin istuttaa lasta potalla tai koko asia voi muuttua inhottavaksi. Aika peruskauraa. Tämä pätee oikeastaan muihinkin juttuihin. Päätin nimittäin pitää taukoa nokkamukiharjoittelusta, koska Manna alkoi kääntää päätään jo pelkän mukin näkemisestä. Parin viikon kuluttua kokeilin uudestaan ja johan kiinnosti. Tosin se on vieläkin aika päivästä riippuvaista: toisina päivinä häntä ei saa juomaan siitä millään, toisina taas erittäin hyvin.

Takaisin vauvalehden ohjeisiin. Kun lapsi tekee tarpeensa pottaan, on hyvä välttää ylitsevuotavia kehuja, sillä jos toisella kerralla ei tulekaan mitään, saattaa se aiheuttaa lapsessa isomman pettymyksen. Normaali kehu ilman suurempaa hehkutusta riittää. Jos mitään ei tule, siitäkään ei pidä tehdä numeroa, vaan mennä eteenpäin ihan tyynesti.

Olen kuullut useamman lapsen äideiltä, miten esikoisen kanssa ollaan innokkaita aloittamaan pottaharjoittelut. Usein siihen aletaan yhden vuoden tienoilla, joskus paljon aiemminkin, mutta toisesta lapsesta lähtien äidit ottavat yleensä rennommin. Minä olen tässä suhteessa hyvä esimerkki ensikertalaisäidistä, sillä tässä sitä nyt ollaan potan äärellä. Toistaiseksi Manna pitää tuosta toiminnasta, mutta edetään päivä kerrallaan – olemmehan vasta ihan alussa. On sanottu, että lapsen hermosto kehittyy niin että pidätyskyky olisi hyvä parivuotiaana. Yleisimmin kuivaksi oppiminen tapahtuu 2-4-vuotiaana. Otollisin aika oppimiselle on juuri siinä kahden vuoden kynnyksellä, koska hermosto on silloin kehittynyt tarpeeksi. Aikaisemmin aloittamisesta ei tietenkään ole mitään haittaa, vaikka kuivaksi oppiminen ei tapahtuisikaan kovin paljon aikaisemmin. Monet harjoittelevat lapsen kanssa vaipattomuutta etenkin kesällä, jolloin se on luonnollisesti helpointa.

Sitten on olemassa Vauvan vessaviestintä (VVV) -menetelmä, joka on sinällään mielenkiintoinen aihe. Siinä treenataan jo ihan vastasyntyneestä alkaen tekemään tarpeet lavuaariin, sanomalehdelle tms. Se on vakiokäytäntö useassa maassa ja sitä on "harrastettu" ennen Suomessakin aktiivisesti. Törmäsin aiheeseen Mannan ollessa tosi pieni. Nyt menetelmä on selvästi taas yleistymässä kestovaippojen ja muiden perinteisten menetelmien ohella. On myös sanottu, että tuo yllä mainitsemani lapsen hermostoa käsittelevä väite on paskapuhetta. En osaa sanoa mikä väitteistä on faktaa, mutta sen ainakin osaan, että lapset (ja äidit) ovat erilaisia. En jaksa sen suuremmin ottaa paineita tuosta potta-asiasta, koska sen aika on jokaiselle oma ja jokainen vanhempi tekee asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ostimme Mannalle Dot.Potin, josta kirjoittelin joskus aikaisemminkin, mutta se juttu taisi olla niiden tuhoutuneiden joukossa. Joka tapauksessa potta on loistava: se toimii tavallisen potan lisäksi pöntön pienentäjänä (tai ei ehkä pöntön, vaan renkaan) ja korokkeena. Se menee kolmeen osaan. Kun lapsi on tehnyt tarpeensa pottaan, keskeltä irtoaa pienempi "kuppi", joka on helppo tyhjentää ja puhdistaa. Ei tarvitse alkaa huuhtoa koko isoa pömpeliä. Pohjassa on kumit, jonka ansiosta se pysyy tukevasti paikallaan. Kun pohjaosio käännetään toisin päin, syntyy koroke. Pohjassa olleet kumipyörylät toimivat jalkojen alla jarruina, sekä lattiaa vasten jäävässä reunassa on pitävät kumit. Myös istuinrenkaassa on kunnon kumit alla, jolloin se pysyy tosi hyvin paikoillaan sekä potassa, että myöhemmin pöntöllä. Potta on kokonaan kierrätettävää materiaalia. Istuminen potalla vaikuttaa mukavalta pyöreiden ja leveiden reunojen ansiosta. Halusimme ostaa Dot.Potin, koska se on monikäyttöisyytensä ansiosta pitkäikäinen. Ei tarvitse hankkia erikseen korokkeita, pienentäjää ja pottaa, vaan kaikki tulee samassa kompaktissa paketissa. Eikä tietenkään unohdeta tyylikästä muotoilua..


Minkälaista olisi meininki yleisissä vessoissa, jos aikuisilla olisi yhtä hauskaa pöntöllä? :)

Ei kommentteja: