Hikka

Kurkkukipu meni ohi parissa päivässä, eikä se johtanut mihinkään muuhun – onneksi! Siispä sain jatkaa joulun valmistelua hyvillä mielin. Eilen illalla paketoin suurimman osan lahjoista. Paperi loppui kesken ja sitä pitää hakea tänään lisää. Paketoitavia lahjoja ei ole enää paljon, joten tilanne on hoidettu kädenkäänteessä. Olen ihan hössissäni joulusta. Nyt on tullut vielä metreittäin lunta, joten maisemakin on asianmukainen. Tosin se hieman jännittää, miten matkamme sujuu keskiviikkona kun ajamme vanhemmilleni. Ajokeli ja ruuhkat voivat olla aika kamalat, mutta eihän meillä ole mihinkään kiire. Tulimme eilen isovanhemmiltani Kotkasta kun lumipyry alkoi. Se oli niin sakeaa, että näkyvyys oli enintään 10 metriä. Koskaan ennen en ole mennyt moottoritietä niin hidasta vauhtia, mutta hyvä niin, oli se ainakin turvallisempaa. Radiosta tuli jatkuvasti liikennetiedotteita sattuneista kolareista.

Viime torstaina sain oletettavasti todistaa Pöksyn hikkaa. Olin aamulla tapani mukaan työhuoneen sohvalla seuraamassa vauvan heräämistä kun liike muuttui ihan säännölliseksi ja hieman nykiväksi. Se oli kuitenkin niin pientä, että oli tuskin havaittavaa. Navan seutuni vain hieman hypähteli säännöllisesti, joka toisella sydämensykkeelläni. Eilen tapahtui sama juttu. Ainakaan hikottelu ei ole vielä niin tuntuvaa, että se olisi häiritsevää. Jotkut äidit sanovat että se alkaa olla ärsyttävää jossain vaiheessa kun sitä tapahtuu paljon ja nykiminen on voimakasta.

Huomenna on taas neuvola-aika. Olen käynyt vaa'assa viime viikolla ja luulisin, että nyt painoa olisi tullut lisää ainakin kilo tai kaksi. Lisäksi on hyvä nähdä hemoglobiini ja verenpaine, sillä minua huimasi perjantai-iltana aika paljon. Se kuitenkin meni sitten ohi parissa tunnissa, eikä ole palannut sen koommin. Huomenna olen myöskin ensimmäistä päivää talvilomalla ja minua hykerryttää ajatus rauhallisesta aamusta ja virkistävästä kävelylenkistä neuvolaan. Sitten ajattelin tehdä joulusiivouksen hyvän musiikin kera. Ihanaa!