keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Voi taivas mikä paatti!

Kävin tänään loppuraskauteen kuuluvassa sokerirasistustestissä. Aluksi otettiin lähtötilanneveriarvot, jotka olivat normaalit. Ja sitten se ihana neste.. Melko raikasta niellä nelisen desilitraa vettä, joka sisälsi 100g sokeria. Hui. Onneksi minulla oli 12 tunnin paastoamisen jälkeen jano, joten ensimmäinen mukillinen meni suhteellisen kivuttomasti. Seuraavan juomiseen piti käyttä jo hieman tahdonvoimaa. Hoitaja sanoi, että jos oksennan juomisen jälkeen, koko juttu pitää aloittaa alusta ja varoitettiin, että olosta voi tulla nuutunut ja huono. Sitten tunniksi odottelemaan ennen seuraavaa verinäytettä. En saanut poistua odotushuoneesta, joten olin varautunut uusimmalla Olivia -lehdellä ja Virpi Hämeen-Anttilan viimeisellä kirjalla, Päivänseisaus.

Olostani tuli hieman hutera ja äklö, mutta ei sen pahempaa. Tunnin päästä minua rei'itettiin jälleen käsitaipeesta, minkä jälkeen piti mennä vielä tunniksi odottelemaan. Aika kului melko rattoisasti lehden parissa, eikä labrassa ollut edes ärsyttävää ruuhkaa. Kaikkiaan minusta otettiin siis kolme verinäytettä. Saan tietää tuloksen ensi viikolla neuvolassa. Olen aiemminkin ollut sokerirasituksessa alkuraskaudessa viikolla 12 tai 13, sillä kuulun erääseen tutkimusryhmään, jossa vaadittiin käymään tässä testissä myös tuolloin. Silloin arvoni olivat ihanteelliset, samoin aina tutkimushenkilön tapaamisissa otetut pitkät ja lyhyet sokeriarvot, maksa-arvot, kolesteroli jne. On ihan mielenkiintoista ja hyödyllistä tietää, mitä kehoni sisällä tapahtuu ja voivatko sisuskaluni hyvin. Onneksi nämä tulokset ovat aina olleet hyvät, joten nyt tässä loppuraskaudessakaan ei ole kovaa riskiä, että sokeriarvot olisivat koholla. Suvussani ei myöskään esiinny raskaus- tai aikuisiän diabetesta. Odotan silti tuloksia mielenkiinnolla.

Toisiin aiheisiin: sain sitten vihdoin ostettua tilaani sopivia alushousuja. Tosin en löytänyt kangaslaadultaan minua miellyttäviä äitiys"pikkareita" (joka puolella oli vain tarjolla kamalia, paksuja puuvillapöksyjä, jotka alkavat päivän mittaan lököttää takapuolesta) mutta löysin kuitenkin sellaisia tosi kivan mallisia, joissa on nätti pitsi lahkeessa. Vyötärö ulottuu tarpeeksi ylös ja lahkeet ovat tarpeeksi matalat, melkein kuin hipsterien lahkeet. Testasin ensin yhtä pakkausta ja kun totesin ne käyttökelpoisiksi, pyyhälsin tänään kauppaan hankkimaan vielä parit. Hienoa!

Näin muuten tänään itsestäni kuvia. Koska olen innokkaampi kuvaaja, minusta ei kamalasti ole yleensä otoksia. Eilen niitä kuitenkin otettiin työkaverini läksiäisissä. Minulla oli valkoinen pusero ylläni, mikä vielä korosti tilannetta. Täytyy myöntää että näytin aivan järkyttävältä. En näytä läheskään siltä, miltä oloni tuntuu, vaan näytän ihan laivalta (valkoisen paitani takia ihan Silja Symphonylta) ja olen metrin levyinen – kapeimmasta kohdasta, eli nilkasta. Tai sitten ranteesta. Ystäväni lohdutti että enkä näytä laivalta, vaan korkeintaan pieneltä jollalta. Minusta se oli ihanasti sanottu! Olen silti järkyttynyt, tai sitten kuvat olivat tosi huonoja (mitä ne ihan oikeasti suurimmaksi osaksi olivatkin). No joo, silti oloni tuntuu hehkeältä, joten eikö se tarkoita sitä että melkein sitten näytänkin siltä? Ainakin moni on tullut kehumaan että näytän ihanalta, mikä tietenkin tekee olosta vielä paremman. Valehtelivatpa tai eivät, siitä en nyt välitä. En siis vielä heitä kirvestä järveen vaan uskottelen itselleni, että ne kuvat tosiaan olivat ihan kamalia.

Tänään ollaan menossa raskausviikolla 29+1 ja Pöksy alkaa olla jo aikamoinen mötikkä. Eilen illalla se löysi ihan uuden paikan ja olen melko varma, että se oli pää, joka kylkiluuni alapuolella pullisteli. Nyt se meni ihan erityisen sivulle ja ylös ja vatsani oli hassulla mutkalla. Jännää on se, että jos Pöge on asettunut toispuoliseen asentoon, se on aina vatsani oikealla puolella. Ei kertaakaan vielä vasemmalla. Ensi viikolla voimmekin sitten juhlia pyöreitä viikkoja ja samana päivänä alkaa myös talvilomani. Vatsanpohjassa on ihana joulun ja kaiken muunkin tulevan kutkutus. Aurinkoinen pakkassää vaan lisää sitä ihanaa fiilistä!

2 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Minusta sinä näytit todella hehkeältä, kun viimeksi nähtiin :) Toivottavasti et tule kipeäksi!

Tilkku kirjoitti...

Kiitos paljon! :)
Kurkkukipu meni ohi eikä tähän mennessä ole tullut muuta. Toivottavasti siis selvisin säikähdyksellä.