Ihoasiaa

Olen atoopikko. Allergiani oli lapsena niin paha, että olin sairaalassakin sen vuoksi aika pitkän aikaa. Minulla oli myös niin paljon ruoka-aineallergioita, että lapsuuden varhaisvaiheessa sallittujen ruokien lista oli todella lyhyt. Äiti oli tarkka ihoni kanssa ja pian hänelle oli täysin selvää, mikä kaikki aiheuttaa ihottumaa. Ei tarvinnut mennä kuin kauppaan kun minä jo raavin siellä olevan yleispölyn vuoksi. Viikonlopun karkkipäivästä tiesi, missä kunnossa ihoni maanantaina on. Ruoka-aineiden lisäksi olin allerginen mm. siitepölyille, lisäaineille, voimakkaille mausteille, eläimille jne. Iän myötä allergiaa aiheuttavat asiat vähenivät radikaalisti ja nyt olen allerginen enää kouralliselle asioita. Siitepölyallergia on pysynyt ja hevoset aiheuttavat vahvan reaktion. Sen lisäksi jotkut hedelmät ja juurekset ärsyttävät. Suuri ihottuman aiheuttaja minulla on aina ollut myös stressi. Ihostani näkee, minkälaisessa elämäntilanteessa menen.

Koko aikuisikäni on mennyt suhteellisen hyvän ihon kanssa kun pitää vaan hoitorutiinit kunnossa. Raskausajan hormonimuutokset saivat kuitenkin tilanteen päälalelleen ja sain takaisin lapsuus- ja teini-iän ihottuman alueille, joissa sitä ei ole aikoihin ollut. Samaan aikaan sormien sitkeä ihottuma katosi kuin taikaiskusta. Kun Manna syntyi, iho parani ennalleen melkein heti, mutta sormi-ihottuma palasi – tällä kertaa entistä voimakkaampana. Se ei johdu lisääntyneestä veden lotraamisesta, koska se ei ole lisääntynyt. Pesen käsiä tai siivoan ihan samaan tahtiin kuin ennenkin. Epäilen, että tämäkin on hormonimuutoksen tulosta. Olen kokeillut nyt sormiini vaikka mitä sisäistä lääkitystä lukuunottamatta, mutta mikään ei tunnu tehoavan.

Atopia periytyy aika helposti. Isälläni on se, mutta paljon lievempänä kuin minulla. Siksi en ollut yhtään yllättynyt kun Mannalle alkoi ilmestyä atopian merkkejä jo muutaman kuukauden iässä. Kiinteiden aloitusten myötä aloimme automaattisesti varoa kaikenlaisia yleisimmin ihottumaa aiheuttavia ruoka-aineita kuten tomaattia, porkkanaa, mansikkaa, hajustettuja pesuaineita jne. Siitä huolimatta ihon tila menee aaltomaisesti hyvään ja huonoon suuntaan. Mannalla on myöskin sama piirre kuin minulla: aina kun hermostuttaa ja tuskastuttaa, alkaa raapiminen.

Pari kuukautta sitten Manna repi toisen nänninsä ihon rikki, eikä se ottanut parantuakseen, vaikka kuinka sitä hoidimme. Laitoimme siihen joka ilta Bepanthenia ja harsolapun, jotta rasva pysyisi siellä hyvin. En uskaltanut sille alueelle kortisonia laittaa ilman lääkärin lupaa ja neuvolassa oltiin samaa mieltä Bepanthenista. Monta kertaa nänni näytti paremmalta, mutta sitten Manna sai sen aina sekunnissa hajalle. Lopulta hän alkoi ottaa itse lapunkin pois ja sitten minua alkoi pelottaa, että hän syö sen unissaan ja tukehtuu siihen. Sitten päätimme hyödyntää lapsivakuutusta ja viedä Manna lasten ihotautilääkärille jo pelkästään sen nännin vuoksi ja muutenkin kuulemaan vinkkejä lapsen ihonhoitoon.

Ajattelin, että minähän olen oman ihoni vuoksi aika pro tietämään kaikenlaista tästä aiheesta, mutta lääkärikäynnistä olikin enemmän hyötyä kuin kuvittelin. Ensinnäkin tämä topakka nainen sanoi, että näki heti Mannasta, että tällä on atooppinen ekseema. Sen näkee kuulemma silmän alapuolella olevasta viivasta (?), jota eivät kuulemma helposti huomaa kuin lääkärit. Hän teki heti päätelmän, että nämä ihottumat tuskin johtuvat ruoka-aineista, sillä se ihottuma on laaja-alaisempaa. Mannan kasvojen iho (erityisesti suupielet) on kunnossa, mikä myös tarkoittaa sitä, ettei ihottuma ole ruoka-aineista johtuvaa. Sitten tuli minulle uutta tietoa, jonka selitän nyt aika maallikon tavalla: allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet (suurimmaksi osaksi juurekset) ovat yhteydessä siitepölyille. Siksi hän oli Mannan ruoka-aineallergian suhteen epäileväinen, sillä tyttö ei ole ehtinyt elää vielä niin montaa kevättä, että siitepölyallergiaa olisi ehtinyt muodostua. Siitä syystä hän oli aika varma, että ruoka-aineallergiakaan ei ole – ainakaan vielä. Mutta tämä kaikki, mitä hän sanoi ruoista johtuvaksi ihottumaksi kävi yksiin itseni kanssa kuten on aina ollut tiedossakin.

Saimme luvan antaa lapselle kaikkia ruoka-aineita ja palata asiaan jos iho ei hänen määräämillää ohjeilla käännyt parempaan suuntaan. Saimme ohjeeksi harventaa kokovartalopesua kertaan viikossa ja silloinkin mieluiten suihkuttelulla. Ammeessa lillittelu kun pahentaa ihottumaa. Lisäksi hän määräsi vähän toisenlaisia voiteita. Nänniinkin saa laittaa kortisonia. Pikadiagnoosiksi hän sanoi, että Mannan ihotyyppi vaan on niin herkkä, että se saattaa lehahtaa mistä tahansa, mutta jos ruoka-asia vielä mietityttää, voimme mennä myöhemmin teettämään allergiatestit. Seuraamme siis tilannetta mutta vielä ei ole sen aika.

Nyt olemme antaneet Mannalle porkkanaa raakanakin pureskeltavaksi, eikä ainakaan välitöntä reaktiota tullut. Lisäksi annoin hänelle mansikkaa sisältävää välipalaa. Lääkärin määräämillä voiteilla iho lähti parempaan suuntaan, mutta joidenkin päivien päästä taas huonompaan. Sitähän se vähän atoopikolla on, jatkuvaa iho-oireiden vuoristorataa. En tiedä, onko viime "eläintäyteisellä" viikonlopulla osuutta asiaan.

Salapoliisin työ jatkukoon.

Manna - touhutäti

Tuolla pikku apinanpoikasella alkaa olla koko ajan enemmän omaa tahtoa. Kiltti ja helppo se on edelleen, mutta yhden vuoden jälkeen tapahtui todella merkittäviä muutoksia. Lapsesta tuli paljon itsevarmempi, rämäpäisempi ja omatahtoisempi. Eräs muskariystäväni sanoi aikaisemmin, että hänen tyttäreensä tuli selvästi uutta rohkeutta vuoden rajapyykin jälkeen ja kyllähän minäkin huomasin sen. Manna on kaveriaan reilun kuukauden nuorempi, joten jäin odottelemaan. Sama ilmiö näytti käyvän nyt Mannallekin, rohkeutta alkoi pulputa ja maailmannälkä kasvaa.

Lapsi alkaa muistuttaa koko ajan enemmän "ihmistä". Nyt kommunikointikin alkaa olla mukavampaa ja helpompaa kun siihen saa ihan erilaista vastakaikua kuin viimeisinäkin vauva-aikoina. Nyt tuosta lapsesta ei mitenkään päin saa enää vauvaa (vaikka onhan se meille aina oma vauva). Meille on yht äkkiä muuttanut taapero, joka sujahtaa ohi sekunnissa ja keksii koko ajan uusia metkuja.

Tänään Manna oppi sanomaan "kakka." Ajattelimme joskus, että se on varmasti lapsemme ensimmäinen sana, koska perheessämme harrastetaan aina kaikenmaailman kakka-pissa-pieruvitsejä. Kakkapylly on myöskin erittäin tavallinen hellittelynimi. No mutta lapsen suusta sanan kakka lausuminen tuotti meille suunnatonta iloa ja kehuimme häntä kuin hän olisi oppinut heittämään voltin. Sanat hauva ja kissa ovat edelleen kovassa käytössä. Etenkin hauva, sillä nyt hänen mielestään kaikki eläimet kissaa lukuunottamatta ovat hauvoja. Uusia muotisanoja ovat tällä hetkellä "wii" ja "abi". Jossain vaiheessa kaikki olivat "abeja". Lapsen suusta tulee paljon kaksitavuisia siansaksasanoja ja sitä puhetta on todella hauska kuunnella. Se kuulostaa ihan oikealta puheelta, vaikka sanat ovat täyttä hepreaa. Meidän täytyy sitten vain arvailla, mitä meille milloinkin kerrotaan ja vastailla asiantuntevasti.

Mannan leikki- ja hoivataidot muuttuvat koko ajan laajemmiksi. Nyt annetaan ruokaa pienelle koiralelulle, harjataan lattiaa, halataan nallea ja piirretään (kun Manna saa käsiinsä kynän, hän etsii heti paperia, mikä saattaa olla mitä tahansa aikakauslehdestä mainoslehtiseen). Onhan niitä kyniä tosi hauska maistellakin.

Hän haluaisi kovasti pestä omiensa lisäksi meidän hampaita tai syöttää meitä. Manna on oppinut nyt myös taputtamaan ja sekös on hauskaa! Tyttö osaa yhdistää näkemiään asioita toisiinsa jo tosi hyvin. Esimerkiksi Mannalla on neliön muotoisista puulaatikoista koottava torni ja eräänä päivänä katselimme postista tullutta lelukatalogia, jossa oli melkein samanlainen. Manna katseli kuvaa ensin mietteliäänä, osoitti sitä ja sen jälkeen lelukoriaan. Niin on kultaseni, siellä on samanlainen.

Jos joku puhuu hatusta, Manna osoittaa olohuoneessa olevaan korihattuun, jonka ostin New Yorkin matkallamme kirpputorilta. Sen kanssa leikkiminen on tosi hauskaa. Manna laittaa sen ensin omaan päähänsä ja sitten on minun vuoro. Tätä toistetaan niin kauan kuin minun kärsivällisyys riittää.

Avaimet ovat hurjan mielenkiintoinen esine. Olemme koonneet Mannalle oman avainnipun sellaisista, joista emme enää tiedä mihin ne kuuluvat. Manna menee avainten kanssa ovelle ja osoittaa nipulla kahvan suuntaan. Sitten pesukoneen päälle laittaminen, se on tärkeä tehtävä. Manna osaa melkein aina painaa nappulat jopa oikeassa järjestyksessä kun vähän auttaa.




Miten niin hiekan syöminen saa nyt riittää?


Tässä äiti saa selostusta laskeutuvasta lentokoneesta.

Zzzzzzzz 2

Kirjoitin pari viikkoa sitten, että Manna on alkanut nukkua kokonaisia öitä. Sitten kävimme siellä Tampereen reissulla, jonka aikana epäilin tulevan yöheräilyjä. Niin kävikin, mutta kotiin palatessame kokonaiset yöt palasivat takaisin. Viime viikonloppuna olimme taas yökylässä, tällä kertaa siskoni luona. Siellä Manna nukkui jo kaikki unet kuten kotonakin. Nyt voisi siis varovaisesti ajatella, että Manna on vakiinnuttanut unirytminsä. Suuri merkitys on varmastikin pitkillä päiväunilla, joita on suurimmaksi osaksi vain yhdet. Manna käy illalla nukkumaan klo 19 jälkeen ja herää aamulla klo 7-7.30.

Tutkija

Manna pääsi käsiksi lompakkooni ja sekös vasta jännää olikin. Ja jännää oli myös äidillä kun piti valvoa, että tärkeät asiat pysyvät tallessa. Videolta näkee myös hyvin Mannan kävelyä.


Video on kuvattu puhelimella, joten laadussa on toivomisen varaa.

Kävelyllä

Tänään oli superlämmin päivä. Kävimme avoimessa päiväkodissa leikkimässä ja paluumatkalla jäimme vielä käppäilemään pihalle. Oli niin lämmin, että otin Mannalta käsineet ja päällispipon pois. Puvunkin olemme vaihtaneet jo kevyeen, joten sen kanssa on mukava mennä. Nyt Manna osaa kävellä kenkienkin kanssa jo ilman ongelmia, mitä nyt joskus vähän pyllähtelee. Ulkonä kävely tuottaa tytölle mieletöntä iloa ja nytkin hän oli jatkuvsti karkaamassa kun lähestyimme oman rappumme ovea. Lopulta Manna parkkeerasi itsensä maahan ja alkoi sekunnissa maistella soraa. Onko pienillä lapsilla joku sisäänrakennettu hiekanmaisteluvietti?


Onko tämä meidän ovi?


Ai ei vai? No jatketaan sitten matkaa...
Miten niin väärä suunta?!


Minä mene enää mihinkään suuntaan! Jään tähän!


Ulkoilun jälkeen maistuu pikku päikkärit ja sen jälkeen on kiva lötkötellä Unikin kanssa isin sylissä vielä vähän aikaa.

Tasataan vaan latvat, kiitos

Tasoitin Mannan hiukset pari viikkoa sitten. Niskatukka oli mennyt niin epäsiistiksi, että oli aikakin tehdä jotain. Mutta miten leikata jatkuvasti liikkuvan 1-vuotiaan hiukset? Annoin tytölle kuplavolkkari-pikkuauton, jota hän saa tutkia vain valvovan silmän alla: autosta on irronnut jo etulamppu ja osa puskurista, joten pienen lapsen näpeissä se ei ole maailman turvallisin peli. Autot ovat minun silmäteriäni (musta ja kerman värinen). Sain ne mieheltäni korvaamaan oikean kokoista kuplaa.

No niin, istutin Mannan hoitoalustalle pesukoneen päälle, annoin auton käteen ja aloin saksia äitiyspakkauksessa mukana tulleilla vauvojen kynsisaksilla: ne ovat mahtavan terävät ja tylpät päät takaavat minulle helpommat oltavat. Pienempi riski vahinkoihin, jos lapsi yht äkkiä päättää kääntää päätään. Tasoitus onnistui ihan hyvin ja lopputulos on mielestäni tosi söpö. Mannan otsa- ja päälaen hiuksetkin ovat jo niin pitkät, että niihin saa hauskan "suihkulähteen" pikku pampulalla.


Vähän surkealaatuinen kuva, mutta näkee tästä sentään jotain.

Zzzzzzzz

Manna on nukkunut nyt 6 yötä putkeen ilman heräämisiä. Unta on riittänyt jokaisella kerralla 12 tuntia. Woohooo! Olemme menossa viikonloppuna ystävillemme kylään Tampereelle ja odotan mielenkiinnolla, miten se vaikuttaa tähän "uniputkeen." Siellä luultavasti tulee yöherääminen, mutta miten käy kun palaamme takaisin kotiin? Siitä lisää myöhemmin.

Harakka huttua keittää

Mieheni on opettanut Mannalle Harakka huttua keittää -leikkiä, jota on leikitty jossain vaiheessa myös muskarissa. Eilen näin ensäimmäisen kerran kun tyttö avasi kämmenensä ja hämmensi sitä sormellaan. Aika liikuttava tilanne.

Manna on kollegoidensa tavoin aika kova vetelemään tavaroita pois kaapeista, koreista, laatikoista ja milloin mistäkin. Viime aikoina on tullut mukaan myös siivoaminen (jes). Kun kielsin Mannaa tänään levittämästä paperiroskiksen sisältöä ympäriinsä, hän katsoi minua "no höh, aina kaikki kiva kielletään" -ilmeellä ja alkoi lapata niitä takaisin. Samoin kävi likapyykkitynnyrin kanssa. Ensin hän levitti kaiken lattialle ja sitten korjasi paikalleen. Ainakin melkein kaikki. Joku roti! Kyllähän sitä nyt pitää kuri olla jo pienestä pitäen, joten ojensin lapsen korjaamaan sen viimeisenkin käsipyyhkeen pestävien joukkoon. Ja Mannahan korjasi.

Tytöstä on tullut parin viime kuukauden aikana aika kova apulainen ja mitä milloinkin tehdään, pikku häärääjä on paikalla ääntä nopeammin. Mieluisimpia avustustilanteita ovat tiski- ja pyykinpesukoneiden tyhjennys ja pyykkien kuivumasta ottaminen. Pienet kädet ojentavat esineen yksi kerrallaan.

Nyt on tullut selviä merkkejä myös itse pukemisesta. Omin avuin yritetään pukea kenkiä, pipoa, kaulaliinaa ja vaikka mitä. Toistaiseksi vasta niiden pois ottaminen tuottaa tavoitteen mukaista tulosta, sillä pukeminen vaatii vielä vähän hiomista. Erityisen hauskaa on tutkia äiskän ja isin kenkäkaappia ja sovitella sen sisältöä jalkoihin... Itse olisi myös harjattava hiuksia ja pestävä hampaita ja ne toimenpiteet alkavatkin sujua aina vaan paremmin.

Joka päivä saa ihmetellä hymyssä suin lapsen uusia oivalluksia. Esimerkiksi tänään Manna keksi heittää Unikin sänkyynsä laidan yli ja vetää sen pinnojen välistä taas syliin. Tätä toistettiin lukuisia kertoja ja se oli aina yhtä hauskaa. Lopulta poistuin hoitamaan loppuja aamuaskareita yksitoikkoiseen ohjelmanumeroon vedoten ja jätin lapsen jatkamaan uutta leikkiään.

On se ihmeellinen olento tuo ihmislapsi.

Päiväkoteihin tutustumista

Kävimme tänään tutustumassa kotimme lähellä olevaan päiväkotiin. Olin sopinut ajan etukäteen. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja paikkoja esitteli viisikymppinen leppoisa nainen. Päiväkodin tunnelma oli yllättävän rauhallinen. Ensimmäisessä huoneessa oli pienten (alle 3-vuotiaat) ryhmä. He leikkivät siellä sulassa sovussa. Seuraavana oli päikkärihuone, jonka reunoille sängyt oli pinottu. Päiväuniajalla sängyt vedetään huoneen keskelle vieretysten ja pienimmät nukkuvat matkasängyissä. Suurimmassa huoneessa oli isompien ryhmä, jossa oli juuri meneillään jokin laulu-leikki-tuokio. Tarhassa oli myös oma keittiö, jossa tehdään välipalat. Lämpimät ruoat tulee ihan vieressä olevalta koululta.

Leikkipuisto on minulle tuttu, sillä se todellakin on aivan meidän talon vieressä. Olemme käyneet siellä monta kertaa leikkimässä esimerkiksi kummityttöjeni kanssa ja Mannakin on käynyt siellä keinumassa. Puisto on ihan ok, vaikka kaipaisi vähän uudistusta, mutta lapsihan ei tällaisiin yksityiskohtiin kiinnitä huomiota. Pääasia että leikki luistaa!

Huomasin, että hoitotätien asenne on aika rento, mikä näkyi oikeastaan kaikessa. Fiilis oli oikein kiva, mutta minua häiritsi tilan epäjärjestys: eteisessä kengät ja ulkovaatteet näyttivät olevan vähän niin ja näin, vaikka kaikilla kyllä oli omat lokerot. Kurkkasin vessa- ja säilytystiloihin (joissa on esim. pienten vaipat jne), eikä niidenkään järjestelmällisyys (tai sen puute) tehnyt minuun kovaa vaikutusta. Ovet olivat joka paikkaan levällään, mikä lisäsi sotkuisuuden tunnetta. Tilat eivät myöskään olleet kovin suuret. Eteinenkin oli aika pieni ja mieleeni tuli, minkälaista siinä on aamulla yleisimpään tarhaantuloaikaan kun iso kasa lapsia kuoriutuu ulkovaatteistaan. Kaikki huoneet sijaitsivat pitkän käytävän varrella ja koska joka huonessa ovet olivat auki, käytävätila tuntui todellista ahtaammalta. Tädit olivat kuitenkin mukavia ja tunnelma muutenkin oikein rento.

Päätimme käydä sitten samalla reissulla kysymässä toisestakin kotimme vieressä sijaitsevasta päiväkodista, voisimmeko tulla katsomaan paikkaa ilman että olimme sopineet aikaa etukäteen. Ihan hyvä se kuitenkin oli tämäkin paikka käydä katsomassa. Tutustuminen onneksi sopi ja johtaja (joka on myös tuon ensimmäisen paikan pomo) pyysi erästä tätiä esittelemään meille paikkoja. Pihalla on kaksi leikkipuistoa: toinen, pienten ryhmän puisto on aivan talossa kiinni ja toinen, kaikenikäisille tarkoitettu isompi puisto on siitä muutamien metrien päässä. Aamupäivällä lapset ovat omissa puistoissaan, mutta iltapäivällä kaikki kokoontuvat leikkimään siihen isompaan. Molemmat puistot (kuten talokin) ovat hyvässä kunnossa ja sijaitsevat rauhallisella paikalla. Vieressä menee ainoastaan kävelytie (tosin samankaltainen sijainti on siinä toisessakin).

Tässä päiväkodissa pienten ja isojen ryhmät ovat eri kerroksissa ja nämä eri ryhmien lapset kohtaavat toisensa vain iltapäivän ulkoleikeissä.

Tarhan tilat tekivät meihin heti hyvän vaikutuksen: ensin tuli "kuraeteinen", jossa kaikilla lapsilla oli jämptit kenkälokerot ja yläpuolella rekki ulkovaatteita varten. Rekissä jokaisella oli oma, nimilapulla varustettu kohtansa. Varsinainen eteinen oli tilava ja siinäkin jokaisella lapsella oli oma kaappinsa muita tavaroita varten. Koko tila oli valoisa ja siisti. Edessä oli vessa- ja pesutilat. Eteisestä lähti käytävä, jonka varrella oli henkilökunnan tiloja ja keittiö. Käytävän suulla oli portti esteenä uteliailta pikku päiväkotilaisilta. Varsinainen lasten tila oli ihan kivan kokoinen. Siinä oli ikään kuin kolme eri osiota, joista yhdessä oli tilaa säästävät kaapeista laskettavat sängyt. Saman tapaiset, joissa minäkin olet tarhassa päikkäreitä "nukkunut". Lapset näyttivät viihtyvän ja tunnelma oli täälläkin oikein hyvä. Meille esitteli paikkoja venäläinen täti, joka oli oikein mukavan oloinen ja asiansa osaava. Hän puhui niin stereotyyppisellä aksentilla, että minua hymyilytti. Tässä päiväkodissa oli paljon eri etnisten ryhmien edustajia – niin hoitajissa kuin lapsissa. Varsin kansainvälistä porukkaa siis! Ensimmäisessä tarhassa taas kaikki taisivat olla suomalaisia.

Tässä päiväkodissa aikataulut olivat jämptit: klo 11 syödään, jonka jälkeen nukutaan klo 14 asti ja sitten välipala. Sen jälkeen ulos leikkimään. Ensimmäisessä päiväkodissa nämä kaikki ajat olivat aika joustavia, eli ei mennä ihan justiinsa minuutilleen. Syöminen siellä kuulemma tapahtuu joskus 11.30 ja sitten nukkumaan. Joskus taas aikaisemmin. Itse pidän kuitenkin aika tärkeänä, että noin pienellä lapsella on melko tarkat kellonajat, vaikka tietenkin tilanteen mukaan on hyvä joustaa. Minä kuitenkin vannon mahdollisimman säännöllisten rytmien nimeen, sillä se auttaa pientä saamaan turvallisen olon ja muutenkin koko lapsi on helpommin hallittavissa.

Täälläkin oli siis oma keittiö, mutta ruokajärjestelyt toimivat samalla tavalla kuin ensimmäisessä tarhassa.

Manna oli ensimmäisessä paikassa hieman ujo, mutta selvästi kiinnostunut ympäristöstä. Toisessakin paikassa ujostutti vähän, mutta hän kuitenkin halusi mennä lattiallekin katselemaan. Tyttö "jutteli", osoitteli lasten leikkejä ja oli todella kiinnostunut. Paikkoja esittelevä täti kysyi, haluaako Manna mennä leikkimään, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa senkin vuoksi, että miehen piti lähteä töihin.

Kun tulimme kotiin, juttelin siskoni (Mannan sylikummin) kanssa näistä vaihtoehdoista. Tässä yhteenveto molempien päiväkotien plussista ja miinuksista, joita mieheni ja siskoni kanssa mietiskelimme:

Ensimmäinen, se rentomielinen päiväkoti:

+ Leppoisa henkilökunta
+ Rauhallinen tunnelma
+ Rento asenne
+ Kotiimme nähden täydellinen sijaini
+ Pieni päiväkoti
- Epäjärjestys ja lievä kaaosmaisuus
- Ehkä jopa liian rento asenne
- 12 lapsella vain 3 hoitajaa.
- Pienten ja isojen ryhmien samoissa tiloissa oleminen: isojen leikit voivat olla aika rajuja (esimakua olemme saaneet avoimessä päiväkodissa, jossa joskus meno käy aika villiksi) ja pienemmät voivat oppia heiltä huonojakin juttuja ihan turhan aikaisin. Toki tädit pitävät jöötä, mutta heilläkään ei ole silmiä selässä.
- Pienet ja hieman ahtaanoloiset tilat
- Leikkipuiston "rähjäisyys"

Toinen, eli se "kansainvälinen" päiväkoti:

+ Hyvä ja rauhallinen tunnelma
+ Siistit ja hyvät tilat
+ Järjestelmällisyys
+ Pomon pääkallopaikka sijaitsee tässä pisteessä, joten toiminta on hänen "silmien alla".
+ Pienten ja isojen ryhmien eri tiloissa oleminen.
+ Kansainvälinen porukka, jolloin lapsi tutustuu jo varhain mahdollisimman monenlaisesta kulttuurista kotoisin oleviin ihmisiin.
+ Säännöllinen päivärytmi
+ 13 lapsella 4 hoitajaa + yksi harjoittelija
+ Pieni päiväkoti
- Vähän huonompi sijainti kuin sillä toisella tarhalla, vaikka tämäkin on kyllä ihan lähellä.
- Hoitotätien huonompi Suomen ääntäminen. Vaikuttaako lapsen puheen kehitykseen? Varmaan ei.
- Vaikuttaako pomon läsnäolo paikan rentouteen?

Listoista voi jo päätellä, kumman paikan laitoimme ykköseksi. Minä muodostin aika pian oman suosikkini, mutta en halunnut johdatella miestä yhtään. Listaamiemme asioiden päätteeksi hän tuli samaan tulokseen minun (ja myös siskoni) kanssa. Jess! Hakemus on nyt jätetty ja sitten vaan toivotaan parasta, että Manna pääsee ykkösvaihtoehtoon. Ihan ok, jos hän pääsisi siihen kakkosvaihtoehtoonkin. Siellä saa varmasti ihan yhtä hyvää hoitoa, mutta toisen paikan järjestelmällisyys ja jämptiys teki paremman vaikutuksen. Molemmissa tunsimme olomme tervetulleiksi. Onhan se mahdollista, että Manna ei pääse näistä kumpaankaan: on nimittäin niin että alle 3-vuotiaiden ryhmässä ei voi olla liian montaa alle 2-vuotiasta ja jos molempien tarhojen ryhmät ehtivät täyttyä ennen hakemuksemme käsittelyä, silloin meidän täytyy tyytyä johonkin muuhun vaihtoehtoon, jonka kunta meille järjestää. Paikkakunnallamme on muistaakseni 7 kunnallista päiväkotia, joten päivähoitopaikka järjestyy varmasti. Nämä kaksi ovat kuitenkin meille sijanniltaan parhaat. No, pääasia että lapsi saisi hoitopaikan, jossa viihtyy.


Linnunpoikanen kurkkii kolostaan. Tarhoihin tutustumisen päivänä tuli vettä kuin Esterin sieltä, joten sadevarusteilla oli käyttöä. Tässä olemme juuri lähdössä toisesta tarhasta kohti kotia.

1-vuotiaan rytmi

Mannan vuorokausirytmi on nyt todella jämpti eikä siinä ole enää juurikaan heittoja, ellei tilanteen pakosta ole pakko poiketa normaalista aikataulusta pikkusen. Nyt päivä menee näin:

Klo 7.30-8.00 herätys, jonka jälkeen mennään aamupuurolle. Sitten mennään potalle ja aamupesulle (hampaiden, kasvojen, käsien ja pyllyn pesu, tarvittaessa ihon rasvaaminen, vitamiinit, hiusten harjaus) ja puetaan päivävaatteet päälle. Sen jälkeen leikkimistä, jonka aikana minä teen normaalit kotihommat (sänkyjen petaus, keittiön siivous aamiaisen jäljiltä, mahdollisten pyykkien pois ottaminen ja uusien pesuun laittaminen). Tämän jälkeen on loistava sauma käydä vaikka ulkona ennen lounasta.

Klo 10.30 lounas. Syömisen jälkeen potalle ja nukkumaan (n.10.50-11.00). Tyttö nukahtaa 98 %:n varmuudella melkein heti ja jos ei heti niin 15 minuutin sisällä. Tällä aikaa minä syön lounasta, katselen Liviltä akkain hömppäohjelmia ja surffailen netissä tai jos olemme menossa johonkin, valmistelen asiat lähtövalmiiksi ja käyn suihkussa.

Klo 12.30-13.00 herätys.

Klo 13.30 välipala. Syömisen jälkeen potalle ja sitten leikkiä. Iskä tulee usein kotiin n. klo 15 ja sekös vasta hauskaa onkin!

Klo 16.30 päivällinen. Syömisen jälkeen potalle.
Jos on ollut rankka päivä, toiset päikkärit ovat mahdolliset ja se tulee näillä main. Se ei kuitenkaan ole enää kovin yleistä, mutta toisinaan tyttö suorastaan vaatii päästä nukkumaan.

Klo 19.00 Iltapuuro, jonka jälkeen iltapesu (samat rutiinit kuin aamulla vitamiineja lukuunottamatta) tai kylpy. Sängyssä tyttö on 19.30 mennessä ja nukahtaa näillekin unille noin kolmessa sekunnissa.

Viime kuukausina Manna on herännyt kerran yössä, mutta kaksi edellistä yötä on mennyt täydellisesti: molemmilla kerroilla unta on riittänyt 13 tuntia putkeen! Toivoa sopii, että sama meininki jatkuu.

Isin terveisiä 4

jh 4 75655u707uu b lk66 yq
Manna kirjoitti esipuheen.

Aika taas päivittää isin ajatuksia! Tyttö on kasvanut lyhyessä ajassa paljon ja oppinut paljon. Hän ymmärtää puhetta jo tosi monipuolisesti ja pienistäkin vihjeistä tajuaa mitä suraavaksi ollaan tekemässä. Mannan tekemisiin on tullut mukaan lievä ilkikurisuus ja välillä selvästi tarkoituksellinenkin kiusa. Hän saattaa mennä tekemään jotain kiellettyä ja hymyillä samalla kun katsoo meihin. Se pieni kakkiainen testaa meitä!

Hampaiden tehoa on hauska testata iskään. En ole niin taitava ennakoimaan sitä koska Manna aikoo haukata, joten ihossani on tuloksena usein kuva pienestä lego rivistöstä. Vaimoni taas tietää melkein aina koska Manna aikoo hammaista, joten tyttö ei saa hänestä koskaan kunnon otetta. Tottakai torumme ja kiellämme lasta, mutta ainakaan vielä hän ei ole sisäistänyt sitä ihan kunnolla ettei pureminen ole hauska juttu. Tän ikäinen lapsi ei vielä tee tuota puremista ilkeyttään vaan lähinnä testaa ihmeellisiä hampaitaan.

Ruokailu on helpottunut tosi paljon, koska lapsi osallistuu itse syömiseen niin onnessaan. Ruokailu on jo itsessään niin viihdyttävää, että aika kuluu erilaisia ruoka-aineita tutkiskellen ja napostellen. Lusikalla syöminen edistyy, vaikka vieläkään suuhun asti ei mene läheskään sitä määrää mitä lusikassa ensin on. Käsin syötävät ruuat menevät alas erittäin sujuvasti. Parasta on bansku, jota Manna syö suurilla haukkauksilla.

Töistä tullessa minun pitäisi yleensä tehdä vielä vähän aikaa paperihommia mutta eihän sitä aina malta. Alan yleensä leikkiä lapsen kanssa melkein heti ja hauskimpia juttuja on kaikenlaiset piilo- ja jahtausleikit. Apinan poikanen oikein kerjää näitä ohjelmanumeroita. Pallon pompottelukin on tosi hauskaa. Muutenkin on loistavaa kun Mannan kanssa voi leikkiä ainavaan monipuolisempia leikkejä. Lapsen nukkumaan mennessä on kivaa kun on aikaa viettää vaimonkin kanssa kahdestaan laatuaikaa ihan kunnolla. Tärkeää senkin kannalta että lapsen syntymän jälkeen pienet riidat ovat paljon yleisempiä kuin ennen.

Onhan tuo kyllä niin suloinen ja hauska tapaus että kyllä isillä on välillä vaikeuksia pitää jöötä. Äidin auktoriteetti on parempi mutta ehkä se olisi minullakin jos voisin olla lapsen kanssa yhtä paljon. Vaimoni on monta kertaa pyöritellyt päätään että minkälainen tosta lapsesta vielä tulee kun iskä antaa niin helposti periksi ja yrittää kouluttaa minusta tiukempaa. Enhän minäkään halua että lapsesta tulee huonosti käyttäytyvä pilalle lellitty kakara, mutta yritä siinä sitten muistaa nämä jutut kun lapsi ei saa jotain mitä haluaa ja itkee silmät suurina muka loukkaantuneena.

Tyttärestäni on yhtäkkiä tullut iso. Kohta saan olla odottamassa oven vieressä lapsen kotiin paluuta ja kyselemässä kolleilta että kenenkäs poikii sie olet, mitä sun isäs teke ja millä asialla liikut. Jos yhtään äitiinsä tulee niin Manna särkee vielä monta sydäntä. Voi poikaparkoja.

Äti

Nyt olen aika varma, että Manna osaa sanoa "äiti" ihan tarkoituksella. En ole laskenut aikaisempia kertoja, koska en ole ollut varma sanooko hän sen vahingossa vai tarkoituksella. Mutta jos laskisin, Mannan ensimmäinen äiti olisi tullut 4kk:n iässä. :) Tyttö sanoo sen aika hauskasti. Se kuulostaa pikemminkin siltä kun hän sanoisi "äti". Eräänä päivänä istuin sohvalla ja Manna tuli nykimään hihaani ja sanoi "äti". Kun katsoin alas, hän katsoi minua anovasti. Se oli aika liikuttavaa.

Nyt Manna myöskin kävelee ihan kunnolla ja konttaaminen alkaa jäädä aina vaan vähemmälle. Manna kävelee oikeastaan joka paikkaan ja alkaa olla siinä jo tosi hyvä. Juokseminen (tai sen yrittäminen) on uusin hitti. Iltapesulle mennessä on hauska sännätä nakuna karkuun olohuoneeseen riemunkiljahdusten saattelemana. Ei ole uutta, että kun Manna on hädintuskin oppinut edellisen taidon, täytyisi osata jo seuraava. Juoksemisen yritystä on hausta katsoa: ylävartalo viettää edellä ja jalat yrittävät pysyä vauhdissa.

Mannan käveystä kuuluu hauska ääni. Pienet jalat tassuttavat pikku läpsytysten säestämänä, mutta huvittavinta on imukuppiääni, joka paljaista jaloista usein lähtee. Se todella kuulostaa aivan siltä kuin jalkapohjissa olisi pienet imukupit. Manna hankkiutuu sukista eroon melko pikaisesti jos sellaiset hänelle kotona laitan, joten saamme kuulla huvittavaa ääntä säännöllisesti. Onneksi meillä on ollut sisällä lämmin tulipalopakkasistakin huolimatta. Muualla ollessa hän sentään malttaa pitää sukat jalassa.