Ravintolassa

Rakastamme käydä ravintoloissa syömässä. Mannan synnyttyä tähän tuli luonnollisesti pitempi tauko, mutta tutustutimme hänet siihen sitten suht pian. Manna oli vajaan neljän kuukauden ikäinen kun menimme ensimmäistä kertaa hänen kanssaan virallisesti ravintolaan. Aluksi koko tilanne hieman jännitti ja paikkakin oli niin ahdas, että vaunut oli jätettävä eteiseen. Emme kuitenkaan antaneet tämän estää aikeitamme ja tyttö viihtyi vuorotellen äidin ja isin sylissä ympärilleen katellen.

Myöhemmin pyrimme ajoittamaan ravintolakäynnit Mannan päikkäriajalle, jotta saimme syödä rauhassa, eikä lapsi hermostu. Kun tyttö kasvoi ja alkoi istua itse, ravintolassa käynti helpottui entisestään Mannan saadessa istua pöydän ääressä kanssamme. Hän on onneksi aina viihtynyt syöttötuoleissa, joten kiukusta tai pistkästymisestä ei ole ollut tietoakaan näillä ravintovisiiteillä. Eilen kävimme taas päivällisellä eräässä italialaisessa ravintolassa ja välipalan saatuaan Manna sai mussuttaa vielä leipää. Siinä se aika rattoisasti hänellä menikin, ja lisäksi osoitellessa muita ihmisiä, lamppuja, tauluja ja milloin mitäkin. Tarjoilijan vyöllä kilisevät avaimet oli jatkuva ihmetyksen aihe. Vieraassa paikassa myös juomaharjoittelu suoraan mukista sujui paremmin. Kotona tyttö ei meinaa jaksaa keskittyä siihen ollenkaan. Olemme kuitenkin huomanneet, että hän harjoittelee juomista mieluummin suoraan mukista kuin nokkamukista. Se nimittäin on aika mahdotonta ja välillä lapsi alkaa kääntää päätään pois pelkästä nokkamukin näkemisestä.. Välillä meinaa iskeä uskonpuute, mutta toisaalta olemme asian kanssa aika myöhään liikkeellä ja harjoitelleet sitä vasta vähän aikaa.

Kirje tyttärelle

Rakas lapseni,
Olet kohta 11 kuukautta vanha, enkä ymmärrä mihin aika on mennyt. Viime vuonna tähän samaan aikaan tein viimeisiä viikkoja töitä ennen äitiyslomalle jäämistä. Rakastin koko odotusaikaa, se tila oli minua varten. Sinä olit kiltti mahassakin, et kohdellut äitiä kaltoin liian kovilla potkuilla tai yöllisillä juhlilla. Heräsit aamuisin vähän minun jälkeen. Menin aina suihkun jälkeen työhuoneen – joka on nyt sinun huoneesi – sohvalle odottelemaan heräämistäsi ja kun aloit mukeltaa, sitten menin vasta kuivattamaan hiuksiani.

Ajattelin sinua jatkuvasti. Mietin, kuka siellä mahassa mahtaa olla. Olit vieras, mutta silti jo niin rakas. Pöksy. Nyt kun katson sinua, sydämeni meinaa pakahtua, niin paljon sinua rakastan. Kun käyn aina katsomassa nukkumistasi, en voi olla joka kerta silittämättä päätäsi. Minusta on käsittämätöntä ajatella, että olemme saaneet aikaiseksi jotain sellaista kuin sinä. Olet oikea auringonsäde, jota ei ole vaikea saada nauramaan. Jaksat aina hymyillä, hihkua ja innostua. Mutta osaat sinä olla välillä oikea kiusankappalekin metkuinesi ja olet ehkä maailman itsepintaisin tyttö. Ainakin äidin jälkeen.

Päivät kanssasi ovat niin intensiivisiä, että isän tullessa kotiin on mukavaa saada vähän "vapaa-aikaa". Joko lähden käymään jossakin tai puuhailen kotona omiani, sinun innokkaalla avustuksella. Jos lähden muualle, minun tulee sinua heti ikävä. Viimeistään silloin ikävä kasvaa valtavan suureksi kun kuulen lapsen ääntä, joka muistuttaa sinua. Silti minun on päästävä välillä pois. Silloin olen taas parempi äiti.

Meistä on todella hauskaa seurata sinun uusia oivalluksia. Tänään halusit syöttää isälle riisipuuroa, mistä et selvästikään itse pitänyt. Nykyään on myöskin hauskaa kun olet oppinut nostamaan kätesi halutessasi syliin. Se tuntuu minusta aika liikuttavalta. En oikein vieläkään välillä ymmärrä olevani äiti, koska elämänmuutos tuntui niin luonnolliselta. Sinä teit meistä perheen ja niin tuntuu aina olleen.

Odotan koko ajan kasvamistasi, mutta samalla toivon, että aika pysähtyisi. Olet mielestäni tosi hauskassa iässä kun olet alkanut ymmärtää asioita paremmin ja sinulle alkaa kehittyä koko ajan enemmän huumorintajua, sinä senkin vekkuli. Maailma on sinusta jännä paikka. Näet joka päivä uusia mullistavia asioita ja kun näemme että sinä ihmettelet, kerromme sinulle. Tuntuu mukavalta olla sinun oppaasi tähän maailmaan.

Newsflash!

No niin, sieltähän se kahdeksaskin hammas ilmestyi, parinmuodostustekniikka jatkaa siis perinteitään. Ilmankos on ollut herkempi tuo tyttö! Hyvällä tuulella se on melkein koko ajan, mutta loukkaantuu herkemmin ja alkaa känistä yht'äkkiä vaikka kesken leikkien.

Unikki

Äitini ystävä on tehnyt siskoni tytöille hauskat uninunnut ja kun Manna syntyi, hän sai sellaisen myös. Ristimme sen aika pian Unikiksi. Unikki on yksinkertaisesti tehty pehmeä, hiippalakkinen ukkeli, mitä on kiva pitää kainalossa. Kun Manna alkoi havaita ympärillään olevia esineitä, Unikki tuli hänelle tärkeäksi. Tänä päivänä se on niin tärkeä, että hän alkaa hapuilla sitä kädellään heti sänkyyn mennessään ja unissaankin. Usein leikkiensäkin lomassa tyttö menee sänkynsä luokse ja vetää Unikin pinnojen välistä syliinsä. Kun Manna näkee Unikin, alkaa välitön hihkuminen ja ilon hytkyminen. Jos unikaveri on lattialla, tyttö kirjaimellisesti syöksyy sen päälle. Parhaat hypeltämiskohdat Unikissa ovat ehdottomasti kädet ja hiippalakin kärki. Ne ovatkin kaikkein likaisimmat ja kosteimmat, koska niitä täytyy tietenkin myös lutsuttaa.

Eräänä päivänä minun oli pakko pestä Unikki ja ajattelin, että kyllä Manna sen ajan kestää. Laitoin lelun aamulla pesukoneeseen, pesin sen vielä tuoksuttomalla aineella, sillä vaikka tytön omat tuoksut siitä tietenkin lähti, halusin saada sen Mannalle takaisin mahdollisimman neutraalina. Päikkärit onnistuivat ihan hyvin korvikenallella, mutta iltaunille mentäessä uni ei meinannut millään tulla. Sängyssä möyrittiin ja pyörittiin vaikka kuinka kauan. Sitten huomasin, että Unikki olikin jo kuiva, ainoastaan kaulan kohdalta pikkuisen kostea ja sehän ei eroa normaalitilanteesta mitenkään. Kun Manna näki minun tuovan Unikin hänelle, hän alkoi nauraa ääneen ja nukahti melkein sillä sekunnilla kun sai sen käteensä.


Mannan ja Unikin ensimmäinen yhteispotretti Mannan ollessa noin kahden kuukauden ikäinen. Unikki ja tyttö ovat melkein saman kokoiset.


Manna ja Unikki menossa päikkäreille lämpimänä kesäpäivänä. Manna on vajaan neljän kuukauden ikäinen.


Pieni flunssapotilas päiväunilla Unikin kanssa. Manna on reilun 9 kuukauden ikäinen.


Manna ja Unikki jälleen päikkäreille ryhtymässä. Huomaa Unikin tosi puhdas lakin pää. Tämä on varmaan pesua edeltävä päivä.

Manna nauraa röhöttää -video

Manna rakastaa eläimiä (kuten varmaan valtaosa lapsista) ja tässä hänellä on todella hauskaa uuden vuoden päivänä seuratessa kummitädin koiran leikkejä. Videon kuvaajaa (kröhöm) nauratti niin paljon, ettei kamera meinannut pysyä paikallaan.

Pikku joraaja

Olen soittanut musiikkia Mannalle ihan vastasyntyneestä lähtien. Musiikkimakuni on laaja, joten tytölle soitetaan fiiliksen mukaan kaikkea klassisesta vanhaan rokkiin, elektronisesta gangsta rappiin ja elokuvamusiikista funkiin. Kun Manna oppi liikkumaan, hän alkoi pyyhältää kaiuttimen viereen katselemaan ihmeissään, mistä se ääni oikein tulee. Minusta on ollut aina kiva vakoilla tytön reaktioita nurkan takaa. Nykyään hän alkaa heilua mielestään erityisen hyvin kappaleiden tahdissa ihan omissa oloissaankin, mikä on minusta aika hauskaa. Ainakin se osoittaa, ettei joraaminen ole meille esiintymistä, vaan tulee puhtaasti omasta ilosta. Manna menee usein kaiuttimen viereen fiilistelemään kun tulee hänen mielestään jokin erityisen hyvä kappale. Jos kyseessä on rauhallisempaa musiikkia, hän heiluu kankulta toiselle. Jos tulee kunnon jytäbiisi, liikkeet ovat hytkynnän ja heilunnan sekoitusta.

Olimme eräänä päivänä pienessä vaateputiikissa, jossa soi hyvä musiikki. Kun olin kassalla, biisi vaihtui toiseen ja rattaissa istuva Manna alkoi heilua kasvot hymyssä.

Uusi istuin

Meidän oli muutama viikko sitten pakko käydä ostamassa Mannalle uusi turvaistuin. Turvakaukalo alkoi käydä auttamatta pieneksi kun pää ja jalat alkoivat huidella yli äyräiden. Lisäksi kilomäärä alkoi tulla uhkaavasti vastaan. Vauvan turvaistuimeen änkeminen talvivaatteissa toisen vielä protestoidessa kovaäänisesti on asia, jota minulla ei tule ikävä sitten kun lapsi on jo vähän isompi.
Onneksi kotimme lähellä on pari isoa paikkaa, mm Lastentarvikkeen pääkallopaikka, joten valinnan varaa on ihan käden ulottuvilla. Kävimme katselemassa hyllyilä olevaa, ehkä miljoonaa mallia. Eräs istuin oli kaikilta ominaisuuksiltaan niin unelmallinen, että olimme jo ottamassa sen, kunnes selvisi ettei sitä voi käyttää kuin kasvot menosuuntaan. Suositusten mukaanhan lasta voi alkaa istuttaa autossa niin päin kun hän on 9 kg:n painoinen. Manna kyllä täyttää nämä painokriteerit, mutta noin pientä on silti aika hurjan tuntuista laittaa niin päin. Lapsella on nimittäin viisi kertaa turvallisempi (tämän kertoi myyjä) matkustaa selkä menosuunnassa. Päädyimme sitten Graco XTP Cosmic- istuimeen (oli pakko linkittää Prisman sivuille, koska Lastentarvikkeen linkki ei toimi), jonka voi laittaa kumminkin päin. Se menee niin pitkään kuin Mannan täytyy istuinta käyttää, sillä se menee 25 kg:n asti. Tämä on viime vuoden malli, mikä tiputti hintaa varmaan satasen. Muuten ominaisuudet tuntuivat olevan aika samat uusimman kanssa. Toivottavasti päädyimme hyvään ratkaisuun. Ainakin istuin tuntuu loistavalta, vaikka ensialkuun sen asentaminen oli todella monimutkaista. Itse asiassa minä en osaa sitä vieläkään, vaan manuaalirakastaja mieheni, joka luki noin miljoonasivuiset käyttöohjeet pariin kertaan, kunnes meni oikein.

Mikä parasta, nyt Mannan laittaminen istuimeen on maailman helpointa, koska siinä on paljon tilaa sekä vöiden ulosvedossa, että koko istuimessa muutenkin. Eikä istujakaan esitä vastalauseita.


Manna nukahtamaisillaan uudessa istuimessa. Yleensä tätä pidetään takana kun olemme mieheni kanssa molemmat autossa, koska minun on helpompi hoitaa lasta matkalla jos tarvitaan antaa vaikka maitoa. Tämä uusi istuin on nyt vähän hankalampi siirtää toiseen paikkaan, jonka vuoksi se on jäänyt etupenkille minun ja tytön viimeisestä kahdenkeskeisestä reissusta.

Newsflash!

Mannalla on puhjennut seitsemäs hammas (alas). En osannut oikeastaan odottaa uusia pitkään aikaan kun niin hanakasti sanotaan, että yksi vuotiaalla on tavallisesti neljä, joskus jopa kuusi hammasta.

Kyllähän sitä kaksi kertaa päivässä hampaat pestään ja lapsi hymyilee suu leveänä muutenkin, mutta ei hampaisiin niin tarkasti kuitenkaan näe. Aloin sitten tänään oikein tarkemmin kokeilla josko uusia alkuja olisi. Tämä tuli mieleen monesta syystä: Mannalla on ollut pari nuhaa putkeen joulun tienoilla ja viime viikolla oli vähän enemmän selittämätöntä nirinää. Hampaiden puhkeamisesta voi tulla helposti flunssa. En ole ihan varma miksi, mutta arvelisin syyn olevan siinä, että kutiavien ikenien helpottamiseksi lapsi vie tavallista enemmän kaikenlaista suuhunsa. Lisäksi tytön ruokahalu oli viime viikolla aika huono, mikä myös sopii hampaiden tulon perusmeininkiin.

No niin, nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, jatkaako tämä hammas perinnettä ja tuo kaverinsa toiselle puolelle melkein heti perään.