perjantai 14. tammikuuta 2011

Kirje tyttärelle

Rakas lapseni,
Olet kohta 11 kuukautta vanha, enkä ymmärrä mihin aika on mennyt. Viime vuonna tähän samaan aikaan tein viimeisiä viikkoja töitä ennen äitiyslomalle jäämistä. Rakastin koko odotusaikaa, se tila oli minua varten. Sinä olit kiltti mahassakin, et kohdellut äitiä kaltoin liian kovilla potkuilla tai yöllisillä juhlilla. Heräsit aamuisin vähän minun jälkeen. Menin aina suihkun jälkeen työhuoneen – joka on nyt sinun huoneesi – sohvalle odottelemaan heräämistäsi ja kun aloit mukeltaa, sitten menin vasta kuivattamaan hiuksiani.

Ajattelin sinua jatkuvasti. Mietin, kuka siellä mahassa mahtaa olla. Olit vieras, mutta silti jo niin rakas. Pöksy. Nyt kun katson sinua, sydämeni meinaa pakahtua, niin paljon sinua rakastan. Kun käyn aina katsomassa nukkumistasi, en voi olla joka kerta silittämättä päätäsi. Minusta on käsittämätöntä ajatella, että olemme saaneet aikaiseksi jotain sellaista kuin sinä. Olet oikea auringonsäde, jota ei ole vaikea saada nauramaan. Jaksat aina hymyillä, hihkua ja innostua. Mutta osaat sinä olla välillä oikea kiusankappalekin metkuinesi ja olet ehkä maailman itsepintaisin tyttö. Ainakin äidin jälkeen.

Päivät kanssasi ovat niin intensiivisiä, että isän tullessa kotiin on mukavaa saada vähän "vapaa-aikaa". Joko lähden käymään jossakin tai puuhailen kotona omiani, sinun innokkaalla avustuksella. Jos lähden muualle, minun tulee sinua heti ikävä. Viimeistään silloin ikävä kasvaa valtavan suureksi kun kuulen lapsen ääntä, joka muistuttaa sinua. Silti minun on päästävä välillä pois. Silloin olen taas parempi äiti.

Meistä on todella hauskaa seurata sinun uusia oivalluksia. Tänään halusit syöttää isälle riisipuuroa, mistä et selvästikään itse pitänyt. Nykyään on myöskin hauskaa kun olet oppinut nostamaan kätesi halutessasi syliin. Se tuntuu minusta aika liikuttavalta. En oikein vieläkään välillä ymmärrä olevani äiti, koska elämänmuutos tuntui niin luonnolliselta. Sinä teit meistä perheen ja niin tuntuu aina olleen.

Odotan koko ajan kasvamistasi, mutta samalla toivon, että aika pysähtyisi. Olet mielestäni tosi hauskassa iässä kun olet alkanut ymmärtää asioita paremmin ja sinulle alkaa kehittyä koko ajan enemmän huumorintajua, sinä senkin vekkuli. Maailma on sinusta jännä paikka. Näet joka päivä uusia mullistavia asioita ja kun näemme että sinä ihmettelet, kerromme sinulle. Tuntuu mukavalta olla sinun oppaasi tähän maailmaan.