Aargh!

Alan saada tarpeekseni tämän kaltaisista uutisista.
Erityisen mukava on seuraavan lauseen loppuosa: "THL:n ylilääkärin Terhi Kilven mukaan vielä ei voida sanoa, että rokote olisi aiheuttanut keskenmenot, tai että rokote olisi vaarallinen sikiölle."

Juuri on kun toitotettu, että rokote on turvallinen odottaville äideille ja sikiöille niin sitten joku menee lausumaan tällaisen lauseen! Siis että minua raivostuttaa tällaiset uutisoinnit! Nyt kun on tapahtunut kaksi keskenmenoa rokotteen jälkeen, kyse voi olla pelkästä sattumasta tai sitten ei. Kuten sanottu, sitä ei välttämättä saa koskaan tietää. Otsikoissa tuntuu jatkuvasti olevan uutisia, jotka "rohkaisevat" etenkin raskaana olevia. Juuri kun on päässyt jonkinlaiseen mielenrauhaan, sitten tulee taas uusi skandaalinkäryinen otsikko. Tottakai minä tiedän, ettei kaikkea pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta kun ollaan kuitenkin päästy jo näin pitkälle, sitä alkaa jo väkisinkin olla toiveikas, sillä tikapuiden yläosa häämöttää jo.

Lisäksi minua ärsyttää ihmisten viittaukset siihen, ettei kyseessä ole ollenkaan vakava tauti, vaan ihan tavallinen "flunssan tyyppinen juttu." Sitten mennään puolikuntoisina yleisille paikoille pärskimään. Joo, kyllä useat sairastavatkin tämän sikainfluenssan aika lievänä, mutta osalla ei olekaan niin yksinkertainen tilanne jos tauti iskee. Minun täytyy olla vielä viikon verran erityisen varovainen, ennen kuin rokote antaa paremman suojan. Eikä senkään jälkeen voi olla täysin varma sen toimivuudesta. Se tehoaa 90% ihmisistä ja kuten missä tahansa muissakin rokotuksissa, osalle ei muodostu suojaa. Onneksi kuitenkin valtaosalle. Viime päivinä on myös alettu puhua uutisissa kevään uudesta aallosta ja että riskiryhmäläiset pitäisi mahdollisesti rokottaa uudestaan. Voi apua. Mihin tämä vielä menee? Olen ylipäätään niin kurkkuani myöten täynnä tätä koko tilannetta (jep, varmaan olen ainut) ja nimenomaan sen aiheuttamaa hysteriaa ja sitä, miten ihmisiltä lähtee järki tällaisen kaaoksen keskellä. Ja lisäksi tätä skandaalihakuista uutisointia.

No niin, nyt vähän mukavampiin aiheisiin. Olen saanut jo katsella Pöksyn mukellusta ja potkimista. Vatsa liikkuu hauskasti muksimisten myötä. Etenkin aamuisin on hyvä hetki katsella kun vauva on herännyt. Usein se herää jo kun olen vielä sängyssä, mutta viimeistään sen jälkeen kun olen käynyt suihkussa, alkaa liikehdintä. Nyt liikkeet tuntuvat pitkin päivää ja voimistuvat jatkuvasti. Myös illalla, ennen nukkumaanmenoa minulla on sen kanssa hyviä "keskustelutuokioita." Mieheni on tuntenut pari kertaa potkun kädellään, mutta rakas tyttäremme kyllä useimmiten lopettaa heti kun isi tulee vierelle. Eilenkin yritin näyttää vilkkaasti jatkuneet liikkeet vatsani päältä. Kun mies asettui viereeni katselemaan, esitys loppui siihen paikkaan. Nyt ei ollut edes käsi vatsan päällä, vaan pelkkä läsnäolo riitti. Mies tekeekin tästä omat päätelmänsä: "joko se ei tykkää minusta tai sitten sille tulee vaan rauhallinen olo kun olen siinä."

Sain vihdoin lyhennettyä ne muutama viikko sitten ostamani äitiyshousutkin! Viime sunnuntaina ajattelin, että nyt on pakko ryhtyä tuumasta toimeen. Housut ovat niin helppoa kangasta, että ajattelin kaiken sujuvan kuin rasvattu. Niin varmaan! Historia toistaa itseään, sillä jostain tuntemattomasta syystä sain koneen suuttumaan jo heti alkuunsa ja suurin osa ajasta menikin lankojen selvittelyssä ja uudelleen asettelussa, pienten voimasanojen höystämänä. Voitin tiukan matsin 1-0 ja nyt minulla on siistit housut käytössäni. Laitoin ne heti maanantaina jalkaani ja hyvältä tuntui iltapäivään saakka, kunnes trikoooresorin ja housujen yhtymäkohtasauma alkoi painaa. No se on varmaan luonnollista, sillä teen istumatyötä ja mitkä tahansa housut (paitsi löysimmät mahdolliset lököhousut) alkavat päivän mittaan painaa jostain kohdasta.

Eilen tuli täyteen 25 viikkoa ja olen voinut edelleen todella mainiosti. Juoksin taas ratikkaan minkä jaloistani pääsin. Tosin yritin vaimentaa pomppivaa liikettä ravaamalla mahdollisimman tasaisesti vähän samaan tapaan kuin islanninhevosen neljäs askellaji, töltti, joka varmaan näytti ihmisen toimesta aika koomiselta. Nyt huomaan tällaisten spurttien jälkeen, että vatsa vetää vähän kovemmaksi, mutta ei varsinaisesti supistele. Viime yönä sain tutustua suonenvetoon. Se oli niin raju, että luulin pohkeeni räjähtävän. Eihän siinä nyt täysin äänettömänä ihminen voinut olla, vaan ähkin niin että miehenikin heräsi. Hän tietenkin ensin säikähti, onko vauvalla jokin hätänä kunnes sain kerrottua mikä on vialla. Hän alkoikin herrasmiehenä heti hieroa pohjettani kun omat paineluni eivät näyttäneet tehoavan. Jonkin ajan päästä infernaalinen kipu sitten hellitti. Nyt pohje on vieläkin kipeä, ikääänkuin olisin treenannut vain toista jalkaani.

Ihoni on ollut tällä viikolla niin hyvä, etten ole varmaan vuosiin saanut nauttia yhtä sileistä kasvoista. Se uusi, pari viikkoa sitten ostamani vartalovoide (The Body Shopin Hemp -sarja erittäin kuivalle iholle) näyttää tehoavan todella hyvin. Laitan sitä iltaisin paksun kerroksen myös kasvoihini, joten aamulla iho on sileä, eikä kuivuudesta ole tietoakaan.

Viime viikolla ottamani rokote aiheutti vain käden kipeytymisen. Samana iltana se tosiaan oli erittäin kipeä, mutta seuraavana aamuna jo niin hyvä, että alue oli enää hieman hellä. Mitään päänsärkyä tai kuumetta ei ilmaantunut, enkä usko että sitä nyt enää tulee kun rokotteesta on kuitenkin jo viikko.

Ensi viikolla olisi toinen neuvolalääkäriaika. Toivottavasti siellä näyttää kaikki hyvältä. Ainakin olo on ollut erinomainen (noita pieniä suonenvetoja nyt ei edes lasketa) ja arvot ovat olleet kohdallaan. Nyt energiaa tarvitaankin loppurutistukseen töissä, jotta saan kaiken mahdollisimman valmiiksi ennen äitiyslomani alkamista. Kävin eilen vaa'alla ja painoa ei ole tullut edellisestä neuvolakäynnistä yhtään. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos vararavintoni tulee hyötykäytettyä ja Pöksy saa sen. :)

Vaikka tässä saa välillä jännittää (ja ärsyyntyä) tuon epidemian ja kaikenlaisten muidenkin juttujen vuoksi, siitäkin huolimatta huomaan tällä hetkellä eläväni yhtä elämäni parhaista ja jollain tavalla myös huolettomimmista ajoista. Varmaan tämä kuulostaa oikealta lässynläältä, mutta totta se on. Kyllä minä nautin, jos siihen annetaan mahdollisuus ja nyt näköjään annetaan. En muista, koska viimeksi olisin voinut näin hyvin sekä henkisesti että fyysisesti, enkä muista koska tämä pimein vuodenaika olisi tuntunut yhtä valoisalta ja energiseltä. Toivon, että saan nauttia näin hyvästä olosta jatkossakin.