Muksaus vasten kättä

Pitkästä aikaa täällä! Olo on tuntunut niin hyvältä ja tasaiselta, etten vieläkään aina muista kantavani pientä ihmistaimea sisälläni. Olen pannut merkille että tässä, viikon 24 kantturoilla, monella alkaa olla jos jonkinlaisia vaivoja ja olo tuntuu jo suurelta, väsyneeltä ja kömpelöltä. Minulla on ainakin vielä niin loistava ja ketterä olo, etten edes huomaa vatsan olemassaoloa. Ainut toistuva fyysinen kipu on aamuinen selän vihlaisu sängystä noustessa, mutta siihen se sitten jää. Ja lisäksi hengästyn helpommin kuin ennen. Pystyn kuitenkin edelleen ilman suurempia vaikeuksia pukemaan (pienten öh, äh -äännähdysten säestäminä) sukkahousut, solmimaan kengännauhat, nostamaan pudonneita esineitä pöytienkin alta, tutkimaan kopiokoneen alinta sopukkaa paperijumin vuoksi, juoksemaan kovaa ratikkaan, istumaan sohvalla jalat koukussa, menemään lattialle ja nousemaan sieltä ylös, jne. Käytännössä liikun melkolailla samalla tavalla kuin ennenkin. Tosin auton hanskalokeron perukoille kurottaminen ei onnistunut. Vatsa kyllä näkyy jo hyvin selvästi ja etenkin iltapäivisin se on jo oikea pallo. Huomaan myös ilokseni, ettei minua edelleenkään väsytä ja energiaa riittää kuin pienessä kylässä. Nukun erinomaisesti, vatsa ei ole vielä tiellä. Olen aina tottunut nukkumaan vatsallani tai puolittain vatsallani toinen käsi tyynyn alla ja "päällimmäinen" jalka koukussa. Aloin jo loppukesästä treenata itseäni siitä pois ja se on kannattanut, sillä yöunenin ovat jatkuneet laadukkaina nyt kun voi nukkua enää kylkiasennoissa ja selällään. Kohta tosin viimeksi mainittukin karsiutuu pois, mutta olen tyytyväinen että lappeellaan olo on harjoittelun tuloksena ihan luontevaa.

Kaiken kaikkiaan tämä toinen kolmannes on tuntunut ihan taivaalliselta ja raskaustila tuntuu olevan minun juttuni. (Katsotaan muutaman viikon päästä uudestaan.) Mutta siis vakavasti puhuen, olen saanut nauttia hyvästä olosta ja tähän mennessä helposta odotuksesta. Se kun ei ole itsestään selvyys.

Nyt Pöksyn tönäisyjä ja potkuja saa tuntea jo todella monta kertaa päivässä. Tänä aamuna myös mieheni tunsi ensimmäisen kerran pienen muksauksen kättään vasten! Minulla on tapana mennä aamusuihkun jälkeen hetkeksi työhuonen sohvalle pötköttämään ja seuraamaan vauvan heräämistä. Potkuja olisi varmasti voinut tuntea jo aiemmin, mutta lapsi lopettaa edelleen shownsa sillä sekunnilla kun käsi asettuu vatsan päälle. Haluaa pitää esityksensä vielä äidin yksinoikeutena, sovitaan niin! Mutta mukellusta tuntuu nyt jo todella paljon, eikä kauan tarvitse olla esimerkiksi kyljellään kun toiminta alkaa. Toistaiseksi olen kuitenkin saanut nauttia yöunista ilman, että alivuokralainen pitää hereillä tai herättää yöllisillä bileillään.

Nyt Pögellä on siis kokoa jo noin 28 cm ja painoa (siitä riippuen mistä tiedon lukee) 500-600g. Vauva on jo sen kokoinen, että jos synnytys nyt käynnistyisi, keskonen voisi hyvällä hoidolla selvitä. Ajatus tuntuu aika hurjalta. Viikot ovat menneet työn touhussa niin kovaa vauhtia, että jouduin tänään jopa varmistamaan raskauslaskurista mikä viikko ensi tiistaina alkaa.

Olen myös viikon sisällä saanut tutustua ensimmäisiin supistuksiin. Nämä eivät olleet kuvuttomia, vaan sellaisia "aiaiaii, otetaan sitten rauhallisemmin" -tyyppisiä. Aluksi se alkoi kunnon kylkivihlaisulla ja eteni siitä nopeasti keskelle tehden koko vatsasta kivikovan. Ensimmäisen kerran se tapahtui eräänä iltana kun yritin vaihtaa liian ripeästi asentoa sohvalla. Toisella kerralla olin lähdössä lounaalle ja vihlaisun tullessa oli pakko pysähtyä vähäksi aikaa. Supistuksen aikana sain hyvän tilaisuuden tunnustella selvemmin kohtuni nykyistä kokoa sen ollessa oikein kova. Hämästyttävää miten pitkälle se jo ulottuu sekä leveys-, että pystysuunnassa. Kokeus on jo navan yläpuolella.

Sitten on tuo kansaa kuohuttava sikainflenssa. Olen nyt kääntänyt kelkkani ja päätin ottaa rokotteen. Epidemia yltyy koko ajan, joten viruksen saaminen on minulle ja lapselle varmaan suurempi riski kuin saada rokotteesta jotain. Tähän tulokseen olen nyt tullut pitkällisen harkinnan ja tiedonkeruun jälkeen. Olen seurannut muiden raskaana olevien rektioita rokotteen jälkeen, eikä kukaan ole toistaiseksi saanut pahempia sivuoireita. Lisäksi pari erittäin allergista ystävääni ovat saaneet piikin, eikä heille tullut reaktioita. Omalla alueellani odottavien piikitys alkaa vasta ensi tiistaina, mikä on parikin viikkoa myöhemmin kuin monessa muussa paikassa. Tuntuu turhauttavalta kun muutama kilometri toiseen suuntaan ja siellä rokotteen saa jo kolmosriskiryhmäläiset. Nyt täytyy vaan toivoa, että ehdin saada suojan ennen kuin epidemia ehtii tosi kovaksi täällä etelässä. Rokotteen teho kun alkaa kunnolla vasta parisen viikkoa piikin jälkeen, joten saan ensi viikon jälkeekin olla vielä pitkän aikaa erityisen varuillani. Lisäjännitystä tilanteeseen tuo se, että mieheni työ menekinedistäjänä takaa, että ihmisiä on ympärillä enemmän kuin tarpeeksi. Hänellä on aina ollut erinomainen vastustuskyky ja on välttänyt kaikenmaailman epidemioita, joita ympärillä vuosittain jyllää. Hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana sairauslomalla noin kolme kertaa. Mutta eihän se estä, etteikö juuri tämä tauti iskisi, vaikka tietenkin hyvästä vastustuskyvystä on apua. Toivon niin paljon, ettei meistä kumpikaan sairastu. Kyllä tämä tilanne ja ihmisten hysteria on alkanut jo jänskättää vähän enemmän, mutta ei auta nyt muu kuin jatkaa erittäin huolellisen käsihyguenian huolehtimista ja olla vartavasten hakeutumatta suurempiin ihmisjoukkoihin.

Sitten vielä takaisin hyviin asioihin. Toistuvista kosteutusyrityksistä huolimatta ihoni on pysynyt älyttömän kuivana ja aloin olla jo ihan epätoivoinen. Sitten löysin vihdoin loistavan vartalovoiteen rapisevalle hipiälleni: The Body Shopin erittäin kuivalle iholle tarkottetu Hemp Body Butter. Minulla on vuosia sitten ollut sama voide ja kasvojenpesuneste, mutta sittemmin olin autuaasti unohtanut koko sarjan, sillä en käy Body Shopissa kovinkaan usein. Nämä Hamppu-sarjan tuotteet kävivät minulle erinomaisesti ja kun eräänä päivänä kävelin kaupan ohi, koin mahtavan ahaa-elämyksen. Levitän voidetta iltaisin myös kavoilleni, minkä ansiosta ihoni on ollut todella pehmeä ja sileä jo monta päivää. Jos ratkaisu oli tässä, olen enemmän kuin tyytyväinen! Tulos selviää viikon sisällä, jolloin ihoni viimeistään esittää vastalauseen.