Pikkis

Olin eilen neuvolatädin ja -lääkärin vastaanotolla. Paino oli sata grammaa vähemmän kuin neljä viikkoa sitten, mutta tilanne ei ole kuitenkaan hälyttävä, sillä alkutilanteeni oli jo sellainen että vararavintoa riittää. Toisin sanoen olen nyt siinä painossa, joka alkumittauksessa otettiin. Kesän aikana lähti kolmisen kiloa ja nyt olen siis takaisin kesän alun mitoissa. Syön normaalisti, voin hyvin ja lapsi kasvaa, se on pääasia. Muutkin arvoni olivat edelleen hyvät. Jutustelin tädin kanssa punnitusten ja mittausten lomassa ennen lääkärille menoa. Hän kyseli miten olemme voineet ja kerroin Pöksyn liikkumisesta ja rytmeistä. Täti hymyili leveästi kun kerroin, että unirytmejä on alkanut muodostua. Hänen kasvoiltaan näkee, että työ on hänelle mieleistä. Tuntuu ihanalta olla sellaisen hoitajan luona, joka keskittyy täysillä ja muistaa. Minulla on seuraava aika joulunalusviikolla, jolloin olen jo talvilomalla. Ajattelin viedä hänelle samalla pienen lahjan, niin hyvää kohtelua olen saanut.

Lääkäri oli tällä kertaa eri kuin aikaisemmin. Nyt minut otti vastaan noin 35-vuotias, erittäin hymyilevä ja rauhallinen nainen. Hänellä tuntui olevan ihan erilaiset (varmemmat) otteet kuin aikaisemmalla neuvolalääkärilläni. Hän ilmoitti, että lapsi oli sillä hetkellä kohdussani poikittain, mitä se ei kauaa enää mahdu tekemään. Sf -mitta oli kasvanut viime kerrasta 5 cm, eli nyt mennään 25 cm: n kohdalla. Tasaisesti ja hyvin kuulemma menee. Sydämen syke on nyt asianmukaisesti hieman laskenut ja oli nyt siinä 130-135 kert/ min paikkeilla. Se kuulosti hyvältä ja tasaiselta. Kun vatsalleni levitettiin geeliä, Pöksy alkoi heti potkia innokkaasti ja jatkoi sitä vielä villimmin kun doppler asetettiin vatsalleni. Kaiuttimesta kuului hyviä "tumps" -ääniä kun vauva potki.

Kohdunkaulan ja -suun osalta lääkäri sanoi että "täällä ei voisi olla epäkypsempi tilanne", mikä on hyvä asia. Ei siis ole lähtenyt avautumaan ja lyhenemään. Hyviä uutisia siis kaikkinensa. Sain myös lääkekuurin silmanurkkaani ilmestyneestä yskänrokosta. Olenkin saanut olla ilman niitä kesäisen yskisvillityksen jälkeen, mutta nyt sellainen hyökkäsi tuollaiseen, ei niin riskittömään paikkaan. Toivottavasti ei leviä silmään, mikä olisi pahempi juttu. Reagoin ihollani stressiin, joten uskon että se on tässäkin nyt kyseessä. Vaikka en ainakaan tunne kärsiväni varsinaisesta työstressistä, se kuitenkin on tosiasia että nyt on ollut tavallista kovempi tahti, mikä saattaa vaikuttaa asiaan.

Tapasin eilen ystävääni ja sanoin, ettei Pöksy kuulosta yhtään tytön lempinimeltä. Hän keksi sitten alkaa nimittää vauvaa Pikkikseksi, mikä on tästä lähtien Pögen uusi lisänimi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pikkis. Se kuulostaa hauskalta.

Ja ai niin! Puhuinkin kakkaa siitä äitiysvaatehankinnastani kun sanoin, että olen ostanut toistaiseksi vain ne housut, mutta minulla onkin yksi tummanruskea vakosamettimekko. Ostin sen pari kuukautta sitten Polarn O. Pyretin liikkeestä. Se ei kuitenkaan ole niin tyypillisen äitysmekon näköinen, minkä vuoksi varmaan unohdin omistavani toisenkin äitiysvaatteen. Pyydän siis anteeksi harhaanjohtamistani.