Voit varmaan arvata, minkälainen meininki on ruokakaupassa. Manna istuu ostoskärreissä, osoittelee hyllyille ja hokee lähes taukoamatta "namnamnam". Kun hän ei jotain haluamaansa asiaa saa, alkaa purnaaminen samalla hokemalla huomattavasti vaativammalla äänellä. Kun annamme hänelle käteen jotain mielenkiintoista tutkittavaa, kestää se sen hetken, kunnes lapsi havaitsee taas hyllyllä jotain paljon jännempää. Ostoskärreihin laitettavat asiat ovat niinikään vaatimusten kohteina. Manna kiinnostuu aivan kaikesta, mitä olemme ostamassa. Ja myös sellaisesta, mitä emme ole ostamassa. Kun hän ei saa jäyhättäväkseen erilaisia tuoretuotteita sisältäviä pusseja tai muuta helposti rikkoutuvaa, alkaa taas vastalauseryöppy. Onneksi pikku harhautuksilla päästään taas sopuun.
Muutos on tapahtunut ihan äskettäin. Varmaan syy on juuri siinä, että Manna on siirtynyt syömään "ihmisten" ruokaa ja päässyt osalliseksi suurta makujen maailmaa. Varsinaisia herkkuja hänelle ei ole annettu paria kertaa lukuunottamatta, eikä ne hänelle niillä kerroilla ole oikein maistunutkaan. Ehtiihän sitä. Manna syö edelleen hyvällä ruokahalulla purkkiruokiakin, joita on hoitolaukussa reissuja varten, mutta kotitekoinen "ihmisten" ruoka on suosikkia. Melkein mikä vaan menee, mutta niin on kyllä aina mennyt. Otamme hänelle valmistustilanteessa sivuun vähän hillitymmällä kädellä maustetun satsin, mutta muuten ruoka on samaa. Ennen tätä aikakautta Mannalle tehtiin aina monen päivän satsi ruokaa niin, että kaikki ainekset pilkottiin pataan, täytettiin vedellä ja annettiin muhia monta tuntia uunissa. Lopuksi viimeistely Bamixilla ja avot! Alussa kokeilimme kerran tehdä ruokaa keittämällä ja sitten muussaamalla, mutta siitä tuli ihan eltaantuneen makuista. Siskoni sanoi että tehkää uunissa, heillä tehtiin niin kaikki vauvanruoat. Se todella on maailman helpoin tapa tehdä vauvanruokaa ja maku on aivan huippuluokkaa kun mausteeksi heittää vielä vähän yrttejä ja ripauksen pippuria. Ensimmäisen uunivalmistuskerran jälkeen ei meidän huushollissa enää muulla tavalla Mannan ruokaa valmistettukaan. Nyt näitä juttuja ei kuitenkaan tarvitse enää tehdä, sillä Manna voi syödä melkein kaikkea mitä mekin.
Anna nyt!!
6 kommenttia:
Tuo namnamnam -juttu on kyllä todella hauska! Hihi! Oletteko ottaneet videolle?
Tuosta soseiden tekemisestä, että mitähän tuollaisessa prosessissa tapahtuu vitamiineille? Säilyvätköhän ne sitten uunivalmistuksessa, kun kattilassa keittäessä vihanneksia tulee keittää vain sen verran, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Mieluummin jätetään hieman raa'aksi kuin keitetään liian pehmeiksi.
Minusta keittämällä mahdollisimman vähässä vedessä ja vähän aikaa on tullut hyviä ruokia. Maut ja värit säilyneet hyvin. Ehkä ne vitamiinit eivät sitten uunista pääse karkaamaan, en tiedä :)
Ei olla saatu yhtään namnamia videolle. Olisi kyllä hauska saada niin voi katsella myöhemmin. Paljon meillä on kyllä videomatskua. Nytkin niitä ihan ensimmäisiä on ihana katsella. :)
Uuniruoassa säilyy vitamiinit erinomaisesti, sillä koko vitamiinit sisältävä neste jää ruokaan, eikä nestettä myöskään haihdu kypsymistilanteessa kovinkaan paljon. Kun sekaan laittaa vielä vähän rypsiöljyä, terveysvaikutukset ovat vielä paremmat. Öljyn koostumus ei myöskään muutu tässä prosessissa.
Suosittelen kokeilemaan tätä menetelmää, sillä se on terveellistä ja maku on aivan eri luokkaa kuin keitetyssä ruoassa. Lihankin voi laittaa sinne raakana kypsymään muiden ainesten joukkoon, eikä satsia tarvitse vahtiakaan erikseen uunissa. Parin tunnin muhituksen jälkeen ruoalle ei tarvitse kuin näyttää sauvasekoitinta kun se on jo mössöä. :)
Meillä on tehty monenlaisia sekoituksia, joista parina esimerkkinä ovat bataatti-sipuli-maissi-paprika-kana. Tai porsaanliha-kesäkurpitsa-purjosipuli-peruna. Ihan mitä vaan keksii laittaa sinne – toimii aina! Maku ja tuoksu ovat mahtavat.
No hyvä tietää! Miksiköhän missään ei neuvota valmistamaan soseita sitten uunissa, kummallista. Joka paikassa vaan toitotetaan, että kasviksia pitää keittää mahdollisimman vähän aikaa. Pihistelijänä mietin myös sähköä, jota monen tunnin uunikypsytyksessä kuluu kyllä aika paljon.
Täytyy pohtia, hyvin ovat maistuneet kaikki itsetehdyt ruoat täällä ja omasta mielestänikin ne ovat olleet hyviä. Hirveän laajaan skaalaan eri makuja ei tietystikään olla vielä ehditty Ellaa tutustuttaa. Veljeni muuten valmistaa itse kylmäpuristettua rypsiöljyä, sitä on laitettu Ellankin ruokiin :)
Namnam ja puspus! :)
Eihän sitä ruokaa tietenkään tarvitse niin kauaa uunissa pitää, jos sähkönkulutus mietityttää. Kyllä tuntikin riittää. Me olemme pitäneet sitä reilun ajan, koska siitä tulee niin superpehmeää. :)
Niin piti vielä lisätä, että eräässä vauvanruokajutussa sanottiin näin: "Keittäen, hauduttaen, uunissa tai mikroaaltouunissa kypsentäen valmistettu ruoka on ihanteellista!", eli uunissa tekeminen on hyvä juttu. En tiedä miksi neuvolassa neuvotaan melkein aina keittämään. Ehkä se on vaan perinteisin tapa.
Enkä siis tietenkään sano, että uuniruoka on ainut oikea, vaan hehkutan tätä vain siksi että se on niin helppoa ja hyvää. Pääasiahan se on, että lapselle maistuu.
Joo totta kai, sama homma tässä kuin monessa muussakin asiassa :)
Lähetä kommentti