sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Isin terveisiä 4

jh 4 75655u707uu b lk66 yq
Manna kirjoitti esipuheen.

Aika taas päivittää isin ajatuksia! Tyttö on kasvanut lyhyessä ajassa paljon ja oppinut paljon. Hän ymmärtää puhetta jo tosi monipuolisesti ja pienistäkin vihjeistä tajuaa mitä suraavaksi ollaan tekemässä. Mannan tekemisiin on tullut mukaan lievä ilkikurisuus ja välillä selvästi tarkoituksellinenkin kiusa. Hän saattaa mennä tekemään jotain kiellettyä ja hymyillä samalla kun katsoo meihin. Se pieni kakkiainen testaa meitä!

Hampaiden tehoa on hauska testata iskään. En ole niin taitava ennakoimaan sitä koska Manna aikoo haukata, joten ihossani on tuloksena usein kuva pienestä lego rivistöstä. Vaimoni taas tietää melkein aina koska Manna aikoo hammaista, joten tyttö ei saa hänestä koskaan kunnon otetta. Tottakai torumme ja kiellämme lasta, mutta ainakaan vielä hän ei ole sisäistänyt sitä ihan kunnolla ettei pureminen ole hauska juttu. Tän ikäinen lapsi ei vielä tee tuota puremista ilkeyttään vaan lähinnä testaa ihmeellisiä hampaitaan.

Ruokailu on helpottunut tosi paljon, koska lapsi osallistuu itse syömiseen niin onnessaan. Ruokailu on jo itsessään niin viihdyttävää, että aika kuluu erilaisia ruoka-aineita tutkiskellen ja napostellen. Lusikalla syöminen edistyy, vaikka vieläkään suuhun asti ei mene läheskään sitä määrää mitä lusikassa ensin on. Käsin syötävät ruuat menevät alas erittäin sujuvasti. Parasta on bansku, jota Manna syö suurilla haukkauksilla.

Töistä tullessa minun pitäisi yleensä tehdä vielä vähän aikaa paperihommia mutta eihän sitä aina malta. Alan yleensä leikkiä lapsen kanssa melkein heti ja hauskimpia juttuja on kaikenlaiset piilo- ja jahtausleikit. Apinan poikanen oikein kerjää näitä ohjelmanumeroita. Pallon pompottelukin on tosi hauskaa. Muutenkin on loistavaa kun Mannan kanssa voi leikkiä ainavaan monipuolisempia leikkejä. Lapsen nukkumaan mennessä on kivaa kun on aikaa viettää vaimonkin kanssa kahdestaan laatuaikaa ihan kunnolla. Tärkeää senkin kannalta että lapsen syntymän jälkeen pienet riidat ovat paljon yleisempiä kuin ennen.

Onhan tuo kyllä niin suloinen ja hauska tapaus että kyllä isillä on välillä vaikeuksia pitää jöötä. Äidin auktoriteetti on parempi mutta ehkä se olisi minullakin jos voisin olla lapsen kanssa yhtä paljon. Vaimoni on monta kertaa pyöritellyt päätään että minkälainen tosta lapsesta vielä tulee kun iskä antaa niin helposti periksi ja yrittää kouluttaa minusta tiukempaa. Enhän minäkään halua että lapsesta tulee huonosti käyttäytyvä pilalle lellitty kakara, mutta yritä siinä sitten muistaa nämä jutut kun lapsi ei saa jotain mitä haluaa ja itkee silmät suurina muka loukkaantuneena.

Tyttärestäni on yhtäkkiä tullut iso. Kohta saan olla odottamassa oven vieressä lapsen kotiin paluuta ja kyselemässä kolleilta että kenenkäs poikii sie olet, mitä sun isäs teke ja millä asialla liikut. Jos yhtään äitiinsä tulee niin Manna särkee vielä monta sydäntä. Voi poikaparkoja.

Ei kommentteja: