Tuolla pikku apinanpoikasella alkaa olla koko ajan enemmän omaa tahtoa. Kiltti ja helppo se on edelleen, mutta yhden vuoden jälkeen tapahtui todella merkittäviä muutoksia. Lapsesta tuli paljon itsevarmempi, rämäpäisempi ja omatahtoisempi. Eräs muskariystäväni sanoi aikaisemmin, että hänen tyttäreensä tuli selvästi uutta rohkeutta vuoden rajapyykin jälkeen ja kyllähän minäkin huomasin sen. Manna on kaveriaan reilun kuukauden nuorempi, joten jäin odottelemaan. Sama ilmiö näytti käyvän nyt Mannallekin, rohkeutta alkoi pulputa ja maailmannälkä kasvaa.
Lapsi alkaa muistuttaa koko ajan enemmän "ihmistä". Nyt kommunikointikin alkaa olla mukavampaa ja helpompaa kun siihen saa ihan erilaista vastakaikua kuin viimeisinäkin vauva-aikoina. Nyt tuosta lapsesta ei mitenkään päin saa enää vauvaa (vaikka onhan se meille aina oma vauva). Meille on yht äkkiä muuttanut taapero, joka sujahtaa ohi sekunnissa ja keksii koko ajan uusia metkuja.
Tänään Manna oppi sanomaan "kakka." Ajattelimme joskus, että se on varmasti lapsemme ensimmäinen sana, koska perheessämme harrastetaan aina kaikenmaailman kakka-pissa-pieruvitsejä. Kakkapylly on myöskin erittäin tavallinen hellittelynimi. No mutta lapsen suusta sanan kakka lausuminen tuotti meille suunnatonta iloa ja kehuimme häntä kuin hän olisi oppinut heittämään voltin. Sanat hauva ja kissa ovat edelleen kovassa käytössä. Etenkin hauva, sillä nyt hänen mielestään kaikki eläimet kissaa lukuunottamatta ovat hauvoja. Uusia muotisanoja ovat tällä hetkellä "wii" ja "abi". Jossain vaiheessa kaikki olivat "abeja". Lapsen suusta tulee paljon kaksitavuisia siansaksasanoja ja sitä puhetta on todella hauska kuunnella. Se kuulostaa ihan oikealta puheelta, vaikka sanat ovat täyttä hepreaa. Meidän täytyy sitten vain arvailla, mitä meille milloinkin kerrotaan ja vastailla asiantuntevasti.
Mannan leikki- ja hoivataidot muuttuvat koko ajan laajemmiksi. Nyt annetaan ruokaa pienelle koiralelulle, harjataan lattiaa, halataan nallea ja piirretään (kun Manna saa käsiinsä kynän, hän etsii heti paperia, mikä saattaa olla mitä tahansa aikakauslehdestä mainoslehtiseen). Onhan niitä kyniä tosi hauska maistellakin.
Hän haluaisi kovasti pestä omiensa lisäksi meidän hampaita tai syöttää meitä. Manna on oppinut nyt myös taputtamaan ja sekös on hauskaa! Tyttö osaa yhdistää näkemiään asioita toisiinsa jo tosi hyvin. Esimerkiksi Mannalla on neliön muotoisista puulaatikoista koottava torni ja eräänä päivänä katselimme postista tullutta lelukatalogia, jossa oli melkein samanlainen. Manna katseli kuvaa ensin mietteliäänä, osoitti sitä ja sen jälkeen lelukoriaan. Niin on kultaseni, siellä on samanlainen.
Jos joku puhuu hatusta, Manna osoittaa olohuoneessa olevaan korihattuun, jonka ostin New Yorkin matkallamme kirpputorilta. Sen kanssa leikkiminen on tosi hauskaa. Manna laittaa sen ensin omaan päähänsä ja sitten on minun vuoro. Tätä toistetaan niin kauan kuin minun kärsivällisyys riittää.
Avaimet ovat hurjan mielenkiintoinen esine. Olemme koonneet Mannalle oman avainnipun sellaisista, joista emme enää tiedä mihin ne kuuluvat. Manna menee avainten kanssa ovelle ja osoittaa nipulla kahvan suuntaan. Sitten pesukoneen päälle laittaminen, se on tärkeä tehtävä. Manna osaa melkein aina painaa nappulat jopa oikeassa järjestyksessä kun vähän auttaa.
Miten niin hiekan syöminen saa nyt riittää?
Tässä äiti saa selostusta laskeutuvasta lentokoneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti