Päiväkoteihin tutustumista

Kävimme tänään tutustumassa kotimme lähellä olevaan päiväkotiin. Olin sopinut ajan etukäteen. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja paikkoja esitteli viisikymppinen leppoisa nainen. Päiväkodin tunnelma oli yllättävän rauhallinen. Ensimmäisessä huoneessa oli pienten (alle 3-vuotiaat) ryhmä. He leikkivät siellä sulassa sovussa. Seuraavana oli päikkärihuone, jonka reunoille sängyt oli pinottu. Päiväuniajalla sängyt vedetään huoneen keskelle vieretysten ja pienimmät nukkuvat matkasängyissä. Suurimmassa huoneessa oli isompien ryhmä, jossa oli juuri meneillään jokin laulu-leikki-tuokio. Tarhassa oli myös oma keittiö, jossa tehdään välipalat. Lämpimät ruoat tulee ihan vieressä olevalta koululta.

Leikkipuisto on minulle tuttu, sillä se todellakin on aivan meidän talon vieressä. Olemme käyneet siellä monta kertaa leikkimässä esimerkiksi kummityttöjeni kanssa ja Mannakin on käynyt siellä keinumassa. Puisto on ihan ok, vaikka kaipaisi vähän uudistusta, mutta lapsihan ei tällaisiin yksityiskohtiin kiinnitä huomiota. Pääasia että leikki luistaa!

Huomasin, että hoitotätien asenne on aika rento, mikä näkyi oikeastaan kaikessa. Fiilis oli oikein kiva, mutta minua häiritsi tilan epäjärjestys: eteisessä kengät ja ulkovaatteet näyttivät olevan vähän niin ja näin, vaikka kaikilla kyllä oli omat lokerot. Kurkkasin vessa- ja säilytystiloihin (joissa on esim. pienten vaipat jne), eikä niidenkään järjestelmällisyys (tai sen puute) tehnyt minuun kovaa vaikutusta. Ovet olivat joka paikkaan levällään, mikä lisäsi sotkuisuuden tunnetta. Tilat eivät myöskään olleet kovin suuret. Eteinenkin oli aika pieni ja mieleeni tuli, minkälaista siinä on aamulla yleisimpään tarhaantuloaikaan kun iso kasa lapsia kuoriutuu ulkovaatteistaan. Kaikki huoneet sijaitsivat pitkän käytävän varrella ja koska joka huonessa ovet olivat auki, käytävätila tuntui todellista ahtaammalta. Tädit olivat kuitenkin mukavia ja tunnelma muutenkin oikein rento.

Päätimme käydä sitten samalla reissulla kysymässä toisestakin kotimme vieressä sijaitsevasta päiväkodista, voisimmeko tulla katsomaan paikkaa ilman että olimme sopineet aikaa etukäteen. Ihan hyvä se kuitenkin oli tämäkin paikka käydä katsomassa. Tutustuminen onneksi sopi ja johtaja (joka on myös tuon ensimmäisen paikan pomo) pyysi erästä tätiä esittelemään meille paikkoja. Pihalla on kaksi leikkipuistoa: toinen, pienten ryhmän puisto on aivan talossa kiinni ja toinen, kaikenikäisille tarkoitettu isompi puisto on siitä muutamien metrien päässä. Aamupäivällä lapset ovat omissa puistoissaan, mutta iltapäivällä kaikki kokoontuvat leikkimään siihen isompaan. Molemmat puistot (kuten talokin) ovat hyvässä kunnossa ja sijaitsevat rauhallisella paikalla. Vieressä menee ainoastaan kävelytie (tosin samankaltainen sijainti on siinä toisessakin).

Tässä päiväkodissa pienten ja isojen ryhmät ovat eri kerroksissa ja nämä eri ryhmien lapset kohtaavat toisensa vain iltapäivän ulkoleikeissä.

Tarhan tilat tekivät meihin heti hyvän vaikutuksen: ensin tuli "kuraeteinen", jossa kaikilla lapsilla oli jämptit kenkälokerot ja yläpuolella rekki ulkovaatteita varten. Rekissä jokaisella oli oma, nimilapulla varustettu kohtansa. Varsinainen eteinen oli tilava ja siinäkin jokaisella lapsella oli oma kaappinsa muita tavaroita varten. Koko tila oli valoisa ja siisti. Edessä oli vessa- ja pesutilat. Eteisestä lähti käytävä, jonka varrella oli henkilökunnan tiloja ja keittiö. Käytävän suulla oli portti esteenä uteliailta pikku päiväkotilaisilta. Varsinainen lasten tila oli ihan kivan kokoinen. Siinä oli ikään kuin kolme eri osiota, joista yhdessä oli tilaa säästävät kaapeista laskettavat sängyt. Saman tapaiset, joissa minäkin olet tarhassa päikkäreitä "nukkunut". Lapset näyttivät viihtyvän ja tunnelma oli täälläkin oikein hyvä. Meille esitteli paikkoja venäläinen täti, joka oli oikein mukavan oloinen ja asiansa osaava. Hän puhui niin stereotyyppisellä aksentilla, että minua hymyilytti. Tässä päiväkodissa oli paljon eri etnisten ryhmien edustajia – niin hoitajissa kuin lapsissa. Varsin kansainvälistä porukkaa siis! Ensimmäisessä tarhassa taas kaikki taisivat olla suomalaisia.

Tässä päiväkodissa aikataulut olivat jämptit: klo 11 syödään, jonka jälkeen nukutaan klo 14 asti ja sitten välipala. Sen jälkeen ulos leikkimään. Ensimmäisessä päiväkodissa nämä kaikki ajat olivat aika joustavia, eli ei mennä ihan justiinsa minuutilleen. Syöminen siellä kuulemma tapahtuu joskus 11.30 ja sitten nukkumaan. Joskus taas aikaisemmin. Itse pidän kuitenkin aika tärkeänä, että noin pienellä lapsella on melko tarkat kellonajat, vaikka tietenkin tilanteen mukaan on hyvä joustaa. Minä kuitenkin vannon mahdollisimman säännöllisten rytmien nimeen, sillä se auttaa pientä saamaan turvallisen olon ja muutenkin koko lapsi on helpommin hallittavissa.

Täälläkin oli siis oma keittiö, mutta ruokajärjestelyt toimivat samalla tavalla kuin ensimmäisessä tarhassa.

Manna oli ensimmäisessä paikassa hieman ujo, mutta selvästi kiinnostunut ympäristöstä. Toisessakin paikassa ujostutti vähän, mutta hän kuitenkin halusi mennä lattiallekin katselemaan. Tyttö "jutteli", osoitteli lasten leikkejä ja oli todella kiinnostunut. Paikkoja esittelevä täti kysyi, haluaako Manna mennä leikkimään, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa senkin vuoksi, että miehen piti lähteä töihin.

Kun tulimme kotiin, juttelin siskoni (Mannan sylikummin) kanssa näistä vaihtoehdoista. Tässä yhteenveto molempien päiväkotien plussista ja miinuksista, joita mieheni ja siskoni kanssa mietiskelimme:

Ensimmäinen, se rentomielinen päiväkoti:

+ Leppoisa henkilökunta
+ Rauhallinen tunnelma
+ Rento asenne
+ Kotiimme nähden täydellinen sijaini
+ Pieni päiväkoti
- Epäjärjestys ja lievä kaaosmaisuus
- Ehkä jopa liian rento asenne
- 12 lapsella vain 3 hoitajaa.
- Pienten ja isojen ryhmien samoissa tiloissa oleminen: isojen leikit voivat olla aika rajuja (esimakua olemme saaneet avoimessä päiväkodissa, jossa joskus meno käy aika villiksi) ja pienemmät voivat oppia heiltä huonojakin juttuja ihan turhan aikaisin. Toki tädit pitävät jöötä, mutta heilläkään ei ole silmiä selässä.
- Pienet ja hieman ahtaanoloiset tilat
- Leikkipuiston "rähjäisyys"

Toinen, eli se "kansainvälinen" päiväkoti:

+ Hyvä ja rauhallinen tunnelma
+ Siistit ja hyvät tilat
+ Järjestelmällisyys
+ Pomon pääkallopaikka sijaitsee tässä pisteessä, joten toiminta on hänen "silmien alla".
+ Pienten ja isojen ryhmien eri tiloissa oleminen.
+ Kansainvälinen porukka, jolloin lapsi tutustuu jo varhain mahdollisimman monenlaisesta kulttuurista kotoisin oleviin ihmisiin.
+ Säännöllinen päivärytmi
+ 13 lapsella 4 hoitajaa + yksi harjoittelija
+ Pieni päiväkoti
- Vähän huonompi sijainti kuin sillä toisella tarhalla, vaikka tämäkin on kyllä ihan lähellä.
- Hoitotätien huonompi Suomen ääntäminen. Vaikuttaako lapsen puheen kehitykseen? Varmaan ei.
- Vaikuttaako pomon läsnäolo paikan rentouteen?

Listoista voi jo päätellä, kumman paikan laitoimme ykköseksi. Minä muodostin aika pian oman suosikkini, mutta en halunnut johdatella miestä yhtään. Listaamiemme asioiden päätteeksi hän tuli samaan tulokseen minun (ja myös siskoni) kanssa. Jess! Hakemus on nyt jätetty ja sitten vaan toivotaan parasta, että Manna pääsee ykkösvaihtoehtoon. Ihan ok, jos hän pääsisi siihen kakkosvaihtoehtoonkin. Siellä saa varmasti ihan yhtä hyvää hoitoa, mutta toisen paikan järjestelmällisyys ja jämptiys teki paremman vaikutuksen. Molemmissa tunsimme olomme tervetulleiksi. Onhan se mahdollista, että Manna ei pääse näistä kumpaankaan: on nimittäin niin että alle 3-vuotiaiden ryhmässä ei voi olla liian montaa alle 2-vuotiasta ja jos molempien tarhojen ryhmät ehtivät täyttyä ennen hakemuksemme käsittelyä, silloin meidän täytyy tyytyä johonkin muuhun vaihtoehtoon, jonka kunta meille järjestää. Paikkakunnallamme on muistaakseni 7 kunnallista päiväkotia, joten päivähoitopaikka järjestyy varmasti. Nämä kaksi ovat kuitenkin meille sijanniltaan parhaat. No, pääasia että lapsi saisi hoitopaikan, jossa viihtyy.


Linnunpoikanen kurkkii kolostaan. Tarhoihin tutustumisen päivänä tuli vettä kuin Esterin sieltä, joten sadevarusteilla oli käyttöä. Tässä olemme juuri lähdössä toisesta tarhasta kohti kotia.