Eräs, jopa hieman koomisia piirteitä saanut "oire" on herkkä mielentila. Esimerkiksi eräänä päivänä luin ystävältäni saamaani sähköpostia ja liikutuin. Siinä ei edes ollut mitään, minkä pitäisi itkettää. Eräänä iltana katsoin ehkä maailman huonoimmasta päästä olevaa komediaa, joka kertoo kahdesta blondisiskoksesta. Kun he saivat pikku koirat, purskahdin itkuun. Ja sen jälkeen nauruun. Mieheni tokaisi liikuttuvuuteni olevan hellyttävää ja hassua. Olen muuten ollut koko kesän superlauhkea. Yleensä minulla on tiukka mielipide melkein kaikkeen, mutta nyt en stressaa pienistä, vaan vellon tyytyväisenä pehmeässä pikku maailmassani ja olen suurimmaksi osaksi erinomaisella tuulella.
Torstaina menen neuvolalääkärin vastaanotolle. Minun täytyy kysyä neuvoa raskauden myötä puhjenneeseen ihottumaan. Niin voimakkaita oireita minulla ei ole ollut sitten teini-iän, vaikka jatkuvasti joudun ihoani tarkkailemaankin. En uskalla käyttää kortisonivoidetta samaan tapaan kuin ennen raskautta, joten ihottuma on saanut elää kuin elo pellossa. Se tuntuu tosi ikävältä. Koko aikuisiän olen saanut nauttia suhteellisen hyvästä ihosta pitämällä rutiinit yllä, mutta nyt se tuntuu taas näyttävän minulle kuka määrää. Olen syönyt hyvin vähän mitään, minkä pitäisi villitä ihottumaani ja pesuaineet ovat samoja mitä olemme viime vuosina käyttäneet. Tämän lisäksi yskänrokkoepidemia on vallannut minut. Normaalisti saan "rusinan" huuleen suunnilleen kerran vuodessa. Nyt on menossa jo kuudes tämän kesän aikana. Tiedän kyllä, että raskaus voi villitä herpestä ja en ole vielä ihan varma mitä uskallan siihen laittaa.
Suostuukohan lääkäri kuuntelemaan Pöksyn sydänääniä, vai onko se vain neuvolatätien hommaa? Samassa paikassa se vastaanotto kuitenkin on, joten miksei suostuisi. Olisi ihana kuulla Pöksyn sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti