Tehoton laite?

Tämä aamu on ollut aika jännittävä, jopa hieman stressaava. Kävin neuvolalääkärillä, joka kuunteli sydänääniä. Tai yritti. Jonkin aikaa siinä kokeiltuaan hän tokaisi, ettei saa niitä nyt kuulumaan, "mutta älä ole huolissasi, tuo meidän laite ei ole kamalan herkkä ja sinulla kuitenkin on jonkin verran noita vatsanpeitteitä, joten aina ne eivät vielä tässä vaiheessa kuulu. Ja jos raskaus menee kesken alkuvaiheessa, on syynä useimmiten jokin kehityshäiriö, niinkuin sinulla viime kesänä tapahtuikin! Mutta jos viime viikon ultrassa kaikki oli hyvin, sinulla on nyt ihan hyvin asiat." Aluksi jopa yllätin itseni ottamalla tilanteen niin rauhallisesti, mutta kun tajusin että minun pitää odottaa seuraavaan neuvolakäyntiin syyskuun loppuun asti, aloin hieman hätääntyä mutta pystyin hillitsemään itseni yllättävän sankarillisesti. Päässäni alkoi kuitenkin velloa epätietoisuuden ajatus. Enhän minä voi odottaa kuukautta tässä epävarmuuden tilassa! Ihmetytti myös lääkärin varma lause siitä että kaikki on hyvin. Miten sen voi sanoa noin varmasti, vaikka hän ei ollut saanut mitään kuulumaankaan? Viikossahan voi tapahtua vaikka mitä! Samalla alkoi ärsyttää koko doppler-laite. Miksi odottavia äitejä stressataan sillä helkutin vehkeellä, jos se on kerran niin tehoton? No hyvä on, tottakai sitä täytyy käyttää ja parempi sekin kuin ei mitään, mutta kaltaiseni helposti stressaava ihminen saa moisesta ihottumaa. Seuraavalla kerralla jännitän varmasti vielä enemmän, vaikka tietenkin kuuluvuus paranee sikiön kasvaessa.

Ulkona soitin heti miehelleni, joka kuuli jo äänestäni että joku jännittää. Kerrottuani tilanteen hän kehotti minua menemään heti yksityiselle, jossa olin käynyt myös varhaisultrassa. Sain mahtavalla onnella peruutusajan tunnin päähän, johon arvelin ehtiväni. Ihana lääkärinainen, jonka vastaanotolla olin kaksi kertaa aiemminkin ollut, oli tavalliseen tapaan iloisella tuulella. "Hienoa, sinä ehditikin oikein hyvin. Olisin kyllä odottanut, jos olisit myöhästynyt." Minun ei tarvinnut selitellä tilannetta sen enempää, vaan hän ymmärsi heti miksi olin tullut. "Kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo sydänäänet saada kuulumaan ja jos ei saa, neuvolan pitäisi pyytää sinut takaisin vaikka seuraavalla viikolla. Ei tilannetta saa jättää tuolla tavalla kesken, sillä koska et tunne vielä sikiön liikkeitä, sinun täytyy saada olla varma että kaikki on hyvin. Neuvola toimi tässä nyt väärin ja sinä oikein." Sitten ultrattiin ja helpotus oli suunnaton, kun Pöksy liikkui ja sydän sykki juuri niin kuin pitikin.

Lääkäri sanoi tarkastuksen jälkeen, että olisi ottanut minut vastaan tänään joka tapauksessa vaikka illemmalla, jos tätä peruutusaikaa ei olisi ollut, sillä hän ymmärsi oikein hyvin jos tällaiset tilanteet pelottavat. Hän sanoi myös, että jos tarvitsen vielä nopeaa lääkäriaikaa ja jos tuntisin oloni epävarmaksi, minun tulisi vain soittaa ja sanoa vastaanottotytöille, että minulle on luvattu että pääsen pikavastaanotolle niin hän laittaa minut aina johonkin väliin tai viimeistään ilta-ajalle. Melkein halasin sitä ihanaa naista, niin mukavalta tuo kaikki kuulosti. Tiedän hänen olevan todella suosittu lääkäri, jolle ajan saaminen ei yleensä niin vain onnistu, mutta siitäkin huolimatta hän on halunnut auttaa minua heti kun tarvetta ilmenee. Kaiken kukkuraksi minulta ei veloitettu edes normaalia käyntimaksua, ainoastaan toimistomaksu.

Kun tulin töihin, en pystynyt oikein keskittyä mihinkään vähään aikaan, niin jännittävä tämä aamu on ollut. Orastava pelontunne kääntyi onneksi helpotukseksi. Näitä tilanteita tulee varmasti odotusaikana monia, mutta eletään nyt yksi kerrallaan ja nautitaan tästä helpotuksen tunteesta.