Olin viikonloppuna juhlimassa ystäväni synttäreitä eräällä klubilla. Paikkaan oli järjestetty yksityistilaisuus puoleen yöhön asti, joten tilassa oli sopivasti ihmisiä. Tunnelma oli hilpeä ja musiikki loistavaa. Kun ihmiset alkoivat humaltua enemmän, tunsin olevani jotenkin irrallani siitäkin huolimatta, että minulla oli oikein mukavaa. Ei ulkopuolinen, vaan irrallinen. Minut otettiin koko ajan huomioon, mutta en osaa selittää miksi tunsin oloni sellaiseksi. Tunsin kulkevani tietynlainen harso ympärilläni, joka johtui siitä etten ollut nyt itse hiprakkaisten ihmisten hilpeilyn, hyppelehtimisen ja höpsöttämisen pehmeässä kehässä. Tutui, että jokin näkymätön suojelee minua. Se oli se harso. Oikeastaan minusta oli aika hauska seurata tilannetta sen kehän ulkopuolelta, vaikka tunsin samalla pientä haikeutta. Mieheni toi minulle ihanan makuisia, raikkaita alkoholittomia drinkkejä. Olisin voinut lipittää niitä toinen toistaan maukkaampia juomia loputtomiin.
Puolen yön aikoihin aloin tuntea vastustamatonta halua vaipua syrjälleni. Mieheni halusi jäädä vielä juhlimaan, joten menin samoissa juhlissa olevan ystäväni kotiin lueskelemaan ja nukkumaan siksi aikaa kunnes mieheni halusi lähteä kotiin. Oma kotimme on juhlapaikasta vajaan parinkymmenen kilometrin päässä, joten tuntui turhalta lähteä välillä kotiin ja sitten tulla hakemaan miestä. Meillä on muutenkin tapana hakea toinen yöriennoista, jos olemme ulkona eri aikaan. Samalla säästää kalliit taksirahat, eikä tarvitse jonotella taksia tai bussia levottomilla aamuyön tunneilla. Oloni tuntui ystävän luona mukavalta, olin vain sadan metrin päässä juhlapaikasta. Makasin viltin alla ja kuuntelin sateen ropinaa, lueskelin ja lopulta nukahdin kissa kainalossa. Parin tunnin päästä mieheni ilmoitti olevansa valmis kotiinlähtöön, joten kävelin autollemme ja ajoimme kotiin.
Olen iloinen, että lähdin juhlimaan muiden mukana, vaikka en jaksanutkaan olla juhlissa montaa tuntia. Synttäreitä juhlinut ystäväni oli miettinyt etukäteen, haluanko ja jaksanko osallistua raskauteni takia, mutta ilman muuta halusin. Onhan se totta, ettei juhliminen ole ainakaan omalta osaltani nyt maailman villeintä, mutta mielestäni on kuitenkin mukava mennä paikalle edes vähäksi aikaa. Vaikka sitten se ohut harso ympärilläni, jonka läpi katselen juhlakansan ilakointia hyvillä mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti