Hormoniryöppyjä

Tyttö parin tunnin ikäisenä.

Olen ollut aika herkällä mielellä ja liikutun mitä ihmeellisemmistä asioista. Katselin eräänä päivänä Olympialaisten koostetta, jossa näytettiin hetkiä suomalaisten mitalisaavutuksista. En voinut olla itkemättä. Huvittavaa siinä oli, etten seuraa urheilua, joten mitalit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Kun kotiuduimme sairaalasta, itkeskelin illalla kaiken maailman asioita: saamamme huomio hämmensi minua. Lisäksi tajuntaani iski toden teolla, että raskausaika on ohi. Se ihana maha-aika, josta nautin loppuun saakka on nyt poissa. Toki tuloksena oli se ihana asia, mitä tässä on odotettu, mutta koska en vielä ehtinyt kyllästyä olotilaani, sen loppuminen tuli vähän yllätyksenä. Lisäksi minua itketti Pöksy, joka on niin suloinen ja avuton.

Sitten etenkin imetysasia kuohuttaa. Siitä luodaan aika kovia paineita ympäriinsä, että vähemmästäkin alkaa ahdistaa. Asian kanssa pitäisi olla päättäväinen, jotta se onnistuu. Imetyksen opettelu on vaikeaa ja sitä tuntee muutenkin olonsa vähän lypsylehmäksi ja kaikkea muuta kuin hehkeäksi. Jos kasvot tuntuvat olevan ok, muuten tekisi mieli oleilla vain kylpytakissa tai yöpaidassa, eikä mennä ikinä enää ihmisten ilmoille. Olen aikaisemminkin tiennyt, ettei ihmisten ilmoilla imettäminen ole minulle helppoa, mutta nyt pelkästä ajatuksesta on tullut jo ihan mahdoton. En pysty. Olen kyllä saanut loistavaa ohjeistusta jo sairaalassa ja siskoltani. Silti sen sujumiseen vaaditaan pitkää pinnaa ja aikaa, enkä tiedä onko minulla sitä edellä mainuttua tarpeeksi.

Pöksy saa maitoa tissistä rintakumin avulla (koska rinnanpääni ovat aika vaikean malliset), mutta sitä ei suositella käytettäväksi liian kauaa, ettei vauva totu. Pullostakaan ei saisi antaa jos haluaa imettää. Ettei vauva totu. Sitten on vielä vaikeampi oppia ottamaan tissistä oikea ote. Toistaiseksi Pöksy on siis saanut omaa maitoani ja "jälkiruoaksi" pullosta ja hyvin on sujunut. Ihanteellistahan se olisi, jos pötkylä tottuisi syömään ilman rintakumia ja ottamaan yhä myös pullosta.

Ai niin, minulle tuli raskauskiloja -800g, eli olen synnytyksen jälkeen melkein kilon kevyempi kuin alkuraskauden mittauksessa. Hehee! Olo tuntuu kyllä heti aika hyvältä, mutta toki vatsa on vielä hieman erilainen. Tästä on hyvä jatkaa!