Isin terveisiä

Hei vaan teille kaikille kakkapyllyille! Tässä Pöksyn isi.

Odotus voi kuulemma olla miehille vaikeaa ja hermoja raastavaa, koska äidit ovat hankalia kaikkine hormoniryöppyineen ja kipuineen – ja kohdistavat kiukkunsa tulevaan isään. Henkilökohtaisesti minulla oli paljon helpompaa kun normaalisti: vaimoni oli paljon leppoisampi ja myöntyväisempi kaikkiin minun ehdotuksiini. Odotusaika oli minulle yhtä juhlaa. Itse en tosin vielä siinä vaiheessa tuntenut oloani niin isäksi vaikka oli mahdollista tuntea vauvan potkut. "Anna isän tuntea vauvan potkut, se kasvattaa isyyteen" sanottiin eräässä kirjasessa. Se ei minun kohdalla aivan pitänyt paikkaansa. Ensimmäisen kerran vasta koko juttu alkoi pelottaa ja aloin tuntea itseni isäksi, kun lähdimme Pöksy turvakaukalossa autolle ja kotia kohti.

Pakko sanoa, kuinka ylpeä minä olen vaimoni saavutuksesta ja siitä kuinka hän saattoi Pöksyn maailmaan. Synnytys ei ollut niin rankka kokemus itselleni kuin olin kuvitellut, pelkäsin itseni puolesta kuinka selviän synnytyksestä – vaimoni lisäksi. Vaimoni oli huolissaan räjähtääkö pääni noin tiukassa paikassa, koska minulla on tapana olla pää punaisena kuin punajuurella silloin kun olen innoissani tai jännittynyt.

Nyt olemme olleet kotona 1,5 viikkoa ja itsevarmuus vauvan hoitamisessa kasvaa kokoajan. Muiden lasten kakkavaipan kantaminen roskikseen on ollut minulle tuskallista ja tuottanut kakomisrefleksin. Sukulaiset ja tuttavat ovat olleet huolissaan, miten minä suoriudun Pöksyn kakkavaippojen vaihtamisesta ja siihen olen vain sanonut, että sehän on vähän niinkuin omaa kakkaa. Ja niinhän se on, ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia vaihtaa vaippoja ja pestä pyllyä. Pöksy on kova tyttö tekemään kakka- ja pissakepposia: melkein aina kun vaihtaa pissa- tai kakkavaippaa, hän päättää jatkaa toimitustaan hoitopöydälle. Ensimmäisessä k-vaipan vaihdossakin kävi niin: juuri kun olin saanut pyllyn puhtaaksi niin neiti päätti, että nyt kun on puhdasta niin miksikä en jatkaisi kakkaamista kun on niin puhdas olo. Siinä ei sitten auttanut muu kun pitää jaloista kiinni, odottaa neidin toimitusta loppuun ja kun kun pylly oli jälleen pesty niin taas jatkui sama meno. Siinä vaiheessa me vaimon kanssa emme voineet kuin nauraa. Meidän pikku-Pöksy on niin hienohelma, ettei suostu tekemään tarpeensa kun puhtaalle alustalle. Nyt olen oppinut, että aina ennen vaipan vaihtoa laitan talouspaperia pyllyn alle johon hienohelmaneiti voi tehdä tarpeensa niin ettei pyyhe mene vaihtoon.

"Annoin pikkusormen se vei koko koko käden" laulaa Aki Sirkesalo. Minun tapauksessa Pöksy on vienyt koko miehen. Uskon, että Pöksy tulee viemään vielä enemmän minusta, muttei kuitenkaan vaimoni kustannuksella. Pöge, tai tulevalta nimeltään ..... tulee saamaan minulta rakkautta ja huolenpitoa niin paljon kuin hän tarvitsee. On se vaan niin ihmeellinen ja ihana tapaus, ettei sitä voi sanoin kuvailla.

Pöksyn jälkeen rakkauteni vaimoani kohtaan on vain lisääntynyt, vaikka huipussaan se on ollut jo pitkän aikaa.