Meille kuuluu hyvää

Tilasin itselleni kaksi Boobin imetyspaitaa Bebesiltä ystäväni loistavan vinkin perusteella. Tilasin mustan lyhyt- ja pitkähihaisen trikoopaidan. Todella suolaisen hintaisia, mutta minä vannoutuneena trikoopaitojen käyttäjänä tulen todennäköisesti pitämään ne loppuun, sillä yleisillä paikoilla tarvitsen siistejä ratkaisuja poncon, mekkojen sun muiden alle, joten uskon että ne maksavat itsensä takaisin.

Imetysasiassa menemme samassa tilanteessa: annan tissistä maitoa rintakumin avulla, sekä pumppaan. Ja loput annamme pullosta korvikkeella. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä epämiellyttävämmäksi ajatukseksi imetys muuttuu. Se on ihan ok kotona perheen kesken, mutta jos meille tulee joku kylään, menen heti ihan lukkoon enkä kertakaikkiaan pysty imettämään. En myöskään pysty siihen yleisillä paikoilla.

Maitoa minulta tulee ihan mukavasti, mutta ei tarpeeksi Pöksyn tarpeisiin. Tyttö on aika kova tyttö syömään, mikä on tietenkin hyvä asia. Kun sanotaan, että maitoa tulee kyllä niin paljon kuin vauva tarvitsee, pitää vaan imettää ja imettää: kysynnän ja tarjonnan laki. Maitoa kehittyy niin paljon kuin imetetään. Kuitenkin puolitoista tuntia kerrallaan alkaa mielestäni olla jo vähän liikaa, jonka jälkeen vauva on silti tyytymätön. Siinä vaiheessa koen aiheelliseksi antaa lapselleni lisäravintoa vastikkeesta.

Viime yöt ovat menneet aika rauhallisesti parilla heräämisellä. Tyttö on nukahtanut myöhään illalla ja herännyt sitten kahden kolmen aikaan syömään ja siitä seuraavan kerran viiden tai kuuden aikoihin. Olemme alkaneet nukuttaa mökköstä omassa sängyssä, jolloin saamme itsekin nukuttua paremmin (ja minä saan vaihtaa asentoa vapaasti). Pöksyn saa yöllä parhaiten jatkamaan uniaan niin, että kun ensimmäiset "ähnäämiset" alkavat kuulua, annetaan heti ruokaa, jolloin lapsi on vielä melkein unessa. Jos ähnääminen menee vähän pitemmälle ja tulee jo isompia äänimerkkejä, lasta on enää vaikeampi saada takaisin uneen. Aika itsestään selvää.

Olemme kylvettäneet Pöksyn kaksi kertaa kotona ja se nauttii siitä hyvin paljon. Silmät pyöreinä tohkeissaan tyttö katselee meitä vannassaan kylvyn lomassa ja potkiskelee. Mieheni kävi ostamassa vannan. Mahdollisimman yksinkertaisen mallisen ja valkoisen vannan löytyminen osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi: kaikissa oli joku tyhmä ylimääräinen härpäke. Lopulta sopiva löytyi Prismasta. Vanna on juuri hyvän kokoinen ja siihen mahtuu vielä aika isokin lapsi kylpemään. Bonuksena siinä on pohjassa tappi, mikä on erityisen kätevä kun ei halua kastella koko kylppäriä. Tapin kohta vain lattiakaivon päälle ja sisältö tyhjenee sinne sujuvasti. Kylvyn lopettamista Pöksy ei arvosta ollenkaan, vaan järjestää kitinää. Kun vaatteet ovat päällä, alkaa elämä taas voittaa: tuloksena on tyytyväinen ja rentoutunut, hyvän tuoksuinen vauva (tosin vauva tuoksuu melkein aina hyvälle).

Kävin eilen ihmisten ilmoilla ensimmäistä kertaa kotiutumisemme jälkeen. Se tuntui aika jännältä. Aivan kuin olisin ollut pitemmänkin ajan poissa kuvioista ja tunsin olevani vähän kuin sumussa. Katselin ihmisiä, että kyllähän teidän nyt pitäisi tietää, että minulle on tapahtunut jotakin erityistä. Eikö se muka näy päälle päin?

Kävin kaupassa ruoka- ja vaippaostoksilla, sekä lastentarvikeliikkeessä hakemassa vaunuihin sadesuojan. Samalla mukaani tarttui mobile pinnasängyn yläpuolelle. Heti kotiin tultuani härveli pääsi testaukseen. Mobilessa on myös soittorasia ja Pöksy katseli pyörivää ja soivaa härveliä silmät ihmeestä soikeina. Pientä jännitystä näytti olevan ilmassa, mutta ei onneksi liikaa.

Vauva-arki on tuntunut mukavalta. Vielä on paljon totuteltavaa, kunnes uudet rutiinit alkavat muodostua, mutta etenemme mukavasti pienin askelin.

Ristiäispäiväkin on päätetty. Pöksy saa nimen sunnuntaina 11.4.

Pöksyn ensimmäinen kylpy uudessa vannassa.

Kuva on otettu kännykällä.