torstai 11. maaliskuuta 2010

Happihyppelyllä ja neuvolassa


Pöksy ja mobile.

Bebesiltä tilamani imetyspaidat tulivat eilen ja ne ovat erittäin hyvälaatuiset ja ihan sopivat. Uskon, että niille tulee kyllä paljon käyttöä.

Pöksy täytti tänään kaksi viikkoa. Aika menee ihan kamalaa vauhtia! Meillä oli tänään neuvola-aika ja menimme sinne kävellen. Ulkona oli täydellinen kevättalvi-ilma ja minä nautin raikkaasta ulkoilmasta. Samalla pääsimme (vihdoin) testaamaan vaunuja oikeassa käytössä. Ne kulkivat kuin unelma ja olivat erittäin kevyet työntää. Pöksy nautti kyydistä ja nukahti melkein heti.

Neuvolassa suoritettiin tavanomaiset punnitukset ja mittaukset. Pöksy oli virkeä ja hyväntuulinen, kunnes lopussa ilmaisi nälkänsä. Mieheni kävi pikaisesti syöttämässä vauvan sillä aikaa kun vielä juttelin tädin kanssa ja sovin seuraavista ajoista. Hän kyseli, onko mieleni ollut herkkä ja onko itkettänyt tavallista enemmän. Vastaus: kyllä. Juttelimme siitä hetken.

Pöksyllä kaikki näytti olevan hienosti: painoa on tullut taas loistavasti lisää ja nyt mennään jo lukemissa 3350g. Pituutta on tullut hämmentävät 4 cm! Neuvolan täti epäili, että laitoksella mittaus olisi mennyt jotenkin vikaan, mutta mieheni vakuutti seisoneensa vieressä ja katsoneensa, miten kätilö laittoi lapsen suoraksi ja mittasi. Mahdollista se sitten kai on. Alussa kasvu on kuulemma aika hurjaa, mutta tasaantuu sitten. Nyt Pöksy on siis 52 cm:n pituinen pötkyläinen. Puhuimme jälleen maidon tulosta ja imetyksestä. Kun kerroin, että vaikka maitoa tulee ihan mukavasti, se ei silti tunnu riittävän Pöksyn tarpeisiin pitkienkään imetysten jälkeen. Hän totesi että lisämaidon antaminen on siis ollut hyvä juttu. Kasvua on tapahtunut juuri oikeassa määrässä, joten ruokamäärä on ollut hyvä.

Kotimatkalla käväisimme apteekissa ostamassa D-vitamiinia, jota aletaan antaa kahden viikon iässä ja suositellaan jatkettavan jopa kouluikään asti. Ensimmäinen tippa annettiin illalla ja se aiheutti aikamoisen irvistyksen ja hetkellisen vastalauseryöpyn. Ei tainnut olla hyvää.

Olemme saaneet ihan hirvittävän ison määrän onnitteluja ja lahjoja. Ihania vaatteita ja kortteja on tullut sukulaisilta ja ystäviltä, niistä iso kiitos! Kun oma lapsi saa lahjan, se on melkein kuin itse saisi. Tänään postiluukusta tipahti siskoni – tulevan sylikummin – virkkaama ihastuttava rannekoru, jossa komeilee Pöksyn tulevat nimikirjaimet.


Sylikummin virkkaama rannekoru.

4 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Ihastuttavia kuvia taas ja herttaiset nuo isin terveiset :) On se vaan uskomatonta, että siinä se teidän tyttönne nyt on. Ei ihme, että sinulla mieli on herkkä.

Tilkku kirjoitti...

Kiitos Maija!
Minustakin oli hauskaa kun isi kirjoitti oman juttunsa tänne. :)
Ja on se kyllä ihmeellistä että tyttö on "ulkomaailmassa". Ei sitä vaan voi uskoa todeksi vieläkään!

Mieli on herkkä onnellisuuden lisäksi johtuen hormoneista. Uskomatonta, miten vahvasti ne vaikuttavat. Toki tiesin sen jo etukäteen että näin varmasti tapahtuu synnytyksen jälkeen, mutta kyllä tilanne yllättää silti. Pienestäkin asiasta saa olla pillittämässä. :)

Maija kirjoitti...

Michael Jackson!? :D

Tilkku kirjoitti...

Hahhahaha, aivan oikein! :D