Mannan metkut

Äiti, mitä sinä siellä lattialla teet?

Rakas tyttremme on keksinyt kaikenlaisia metkuja. Hän mm. osaa ottaa ruokalapun pois, mikä on tooosi kivaa. Lapsen mielestä. Voi sitä voitonriemuista ilmettä kun lappu irtoaa! Sitten ilonpilaaja äiti tai isä kieltävät leikkimästä sillä. Tämä temppu tapahtuu yleisimmin aamupuuron aikana, joka on nykyään muutenkin aikamoista pelleilyä. Kyllä puuro lopulta menee alas, mutta alussa se on yhtä leikkimistä. Pitää vaan olla päättäväinen. Manna siis vetää ruokalapun pois, työntää itsensä niin kauas pöydästä kuin kädet riittävät (joskus otetaan jalatkin avuksi) ja pärisytetään ruokaa ympäriinsä... Onneksi ihan kaikki aamut eivät ole samanlaisia. Lounaalla ja muillakin aterioilla on taas ihan normaalimeno: suu aukeaa reippaasti ja lappu pysyy kaulassa.


Yh.

Manna konttaa jo kovaa vauhtia ja etenee kuin ohjus. Kaatuilut ovat vähentyneet merkittävästi, koska tyttö osaa laskeutua alas jo hallitusti. Hän myöskin istuu leikkiessään tosi paljon. Seisaallaan tukea vasten eteneminen on saanut sekin uutta varmuutta. Ostimme tytölle viime viikolla Brion klassiset kävelyvaunut jo valmiiksi. Säädimme pyörät niin jäykiksi kuin mahdollista ja laitoimme kyytiin painavia kirjoja. Sitten kokeilimme huviksemme, miten Manna siihen suhtautuu. Kappas, hän otti sen kanssa monta askelta! Katsoimme miehen kanssa toisiimme aika "o-ou"- ilmeellä. Ei ole uutta, että Manna tekee asioita joita ei vielä osaa, mutta olisi kuitenkin hyvä oppia seisomaan ilman tukea, ennekuin alkaa ihan tosissaan treenata tuota kävelyä. No, ainakin tahto, kärsimättömyys ja uteliaisuus ovat valtavat, joten varmaan oppiminen etenee aika kiitettävällä tahdilla.. Onneksi turhautumista ei ole ollut ilmassa.

Kun teen kaikenlaisia kotitöitä ja seilaan ympäri kotia, pieni varjo seuraa minua joka paikkaan. Toisesta huoneesta kutsuminenkin on hauskaa kun tyttö useimmiten tulee paikalle (ellei ole keksinyt jotain tosi jännää tutkittavaa).


Hehee!

Vaikka Manna tavalliseen tapaansa oikea ilopilleri, pientä nirinäiitaa on silti ollut havaittavissa enemmän kuin ennen. Pikainen tarkistus vauvakirjasta kertoi, että juuri tässä iässä vauvan eroahdistus äidistä tai lähimmästä hoitajasta on pahimmillaan. Manna saattaa pillahtaa itkuun ihan pienestä jutusta, jolloin pyrkii heti syliin konttaamalla luokse ja kiipeämällä jalkaa vasten (tai jos istuu valmiiksi lattialla, hän tulee suoraan syliin). Pikku hetken päästä jatketaan leikkejä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muutenkin "lahkeessa roikkumista" on alkanut esiintyä tosi paljon. Eräänä päivänä pesin tuttipulloja kun joku tuli nuolemaan säärtäni. Ajattelin huvittuneena, että on siinä minulla pieni koiranpentu.

Juttua tulee nykyään entistä enemmän. "Sanoista" yleisiä ovat "mamma" tai "wwääääeeeeöö". Harmituksen iskiessä hoetaan "vä-vä-vä-vä." Eniten tavuista tulee kaikenlaisia ba-bä tai ma-mä-alkuisia litanjoita.


Kyllä minä tiedostan jo ihan selvästi olevani tosi suloinen.


Ei siellä aurinko taida tänään paistaa..


Manna näyttää tässä kuvassa ihan minulta lapsena.


Tässä kuvassa on menossa "lauluesitys."


Tämä on ihan huippuhauskaa! Näillä reisillä kelpaa pötkiä kohta iskää ja äitiä pakoon.