Onnea Manna 9 kk!

Tyttö täytti viime viikolla 9 kuukautta. Hän on siis ollut ulkomaailmassa yhtä kauan kuin vatsassa (jos ei lasketa 10 kuukauden mukaan). Jos minulta kysytään kumpi aika meni nopeammin niin ehdottomasti tämä. Vaikka raskausaika tuntui menneen hujauksessa, tämä meni sitäkin nopeammin. Kun alussa katselin pientä vauvaa, en voinut kuvitellakaan, että sama tyyppi ryömii, konttaa, nousee seisomaan, kävelee tuen kanssa ja juttelee erilaisilla "sanoilla" jo saman vuoden aikana. Ensimmäisen vuoden aikana tapahtuvat muutokset ovat niin ällistyttävää, ettei sitä meinaa ymmärtää.

Mannalla oli vähän aikaa sitten menossa kitinäiitavaihe, mutta nyt se on mennyt ohi. En loppujen lopuksi tiedä, miksi hänellä oli sellainen, mutta nyt se ainakin tuntuu olevan taas toistaiseksi historiaa. Tyttö on oikeastaan ihan koomisen hyvällä tuulella. Ainut, mikä on vielä pysynyt on eroahdistus ja väsyneenä se oikein korostuu. Jossain seurassa hän ei vierasta ollenkaan, vaikka siinä olisi ihmisiä, joita ei olla nähty pitkiin aikoihin kun taas ihan tutussa porukassa saattaa tulla itku. Nopeasti hän niistä tilanteista kuitenkin toipuu ja on taas melko vapautunut. Sanomattakin on tietenkin selvää, että harvassa paikassa Manna on samanlainen kuin kotona nyt kun hän ymmärtää enemmän asioita ja näkee itsensä selkeästi irrallisena olentona.

Yöheräilyt ovat niinikään vielä säilyneet. Tyttöhän nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä joskus vajaan kolmen kuukauden iässä ja juhannuksen jälkeen nelikuisena hän alkoi nukkua aamuun asti melkeinpä säännöllisesti. Satunnaisesti herättiin ennen klo 5 syöttämään. Aika varhain yöunille meno vakiintui ensin klo 20:een ja vähän myöhemmin (tytön omasta vaatimuksesta) klo 19:ään, joten yöunien pituus on loistava. Noin seitsemän kuukauden iässä yöheräilyt palasivat ja nyt saatetaan pahimmassa tapauksessa herätä kolmekin kertaa, jos lasketaan mukaan aamukuuden herääminen. Se on ihan normaalia ja syitä voi olla monia. Epäilen, ettei se voi johtua ainakaan nälästä, koska tyttö syö kunnon iltapuuron. Syy voi yksinkertaisesti olla, että uudet opitut asiat voivat tulla lapsen uniin tai sitten Mannaa on alkanut häiritä meidän läsnäolo. Huomaan nimittäin kun menemme mieheni kanssa nukkumaan, tyttö alkaa usein silloin kääntyillä, vaikka olisi sitä ennen nukkunut kuin tukki. Meillä on vielä kahisevat untuvapeitot ja jos jompikumpi tai molemmat meistä vaikka nukkuvat vähän levottomammin, jatkuvasta kääntyilystä syntyy kahinaääntä. En tiedä voiko tämä olla syy, mutta olemme päättäneet kokeilla siirtää tyttö omaan huoneeseen ja katsoa, miten uni siellä maistuu. Tämä on tietenkin äidille pieni kriisin paikka (pieni tyttäreni lähtee maailmalle!), vaikka minäkin nukun paremmin kun en ole kuulemassa jokaista lapsen kääntymistä tai unimutinaa. Minua nimittäin vetää näkymätön magneetti lapsen puoleen ja välillä tuntuu, että melkein tipun sängystä! Tämän vuoksi minäkin nukun aika levottomasti.

Useat lapset ovat alkaneet nukkua pitempiä yöunia joko yöhoidossa ollessaan tai toiseen huoneen siirrettäessä. Joskus sen voi laukaista pelkästään kylässä yöpyminen, vaikka vanhemmat nukkuisivat siinäkin vieressä. Aika piakkoin olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa tämä toisen huoneen testaus, joten katsotaan mitä käy.


Zzzzzzzzzzzzzzzzz...