Juhlapäivä

Juhlimme Mannan synttäreitä lauantaina. Paikalle kutsuttiin aika pitkälti samat ihmiset kuin Mannan ristiäisiinkin. Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta mukana olijoista tuli kuitenkin mukava joukko. Manna nautti olostaan kun oli paljon tekemistä ja leikkikavereita. Hän viiletti pitkin kämppää serkkutyttöjen perässä.

Lahjoista kiinnosti eniten pakkaukset ja narut, mutta eipä tuossa varmaan kauaa mene kun lapsi oppii asian ytimen. Manna sai hienoja lahjoja: Marimekon klassikkopallopaidan, pinnejä ja hiuspannan, kevätpipon, mekon ja sylikummin itse vakosamettifarkuista tekemän hienon kassin. Ukki osti Mannalle (heh) shakkipelin, jota hän ja isi innoissaan edellisenä iltana pelasivat. Manna saa kuulemma iskältä peliopetusta heti kun ikää on tarpeeksi. Sen haluan nähdä! Meiltä Manna sai pienen Legon Duplo-farmipaketin, jossa oli muutama eläinhahmo ja tyttö. Lisäksi hän sai meiltä Brion 100 kpl:n rakennuspalikat. Manna jaksaa touhuta palikoiden kanssa, mutta tällä haavaa äiti taitaa olla enemmän innostunut sommitelmien rakentamisesta. Lapsi hoitaa sitten tihutyöläisen hommat.


Ja näitäkö sitten pitäisi laittaa päähän!

Sitten tuli kakun vuoro. Manna huitaisi alkajaisiksi vahingossa kädellään kakun kermareunusta, mikä jostain syystä pelästytti. Tilanne oli muutenkin aika jännittävä ja itkukin tuli. Ei hätää, tyttöseni! Onneksi vieressä istuvan sylikummin hauskat jutut kuivattivat kyyneleet hetkessä ja sitten koko porukka auttoi Mannaa puhaltamaan kynttilän. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tyttö maistoi mitään varsinaisesti makeaa. Eikä se oikein uponnut. Siihenkin mielipiteeseen tullee muutos, jos Manna aikoo yhtään kulkea kollegoidensa jalanjäljissä.


Kaakku.


Jännittää ja itkettää. Iskä lohduttaa.


Minä saatan ehkä sittenkin pystyä tähän!


Minua mitään jännittänyt, kunhan huijasin!

Tarjolla oli vaaleanpunaista boolia, jossa oli Spritea, vadelmalimsaa, karambolasiivuja ja jäisiä vadelmia. Nam, raikasta!
Söimme kakun lisäksi tonnikalapikkupizzoja, mozzarellalla, tomaatilla, basilikalla ja punaisella pestolla täytettyjä sämpylöitä, karkkia ja sipsejä.


Nam, tätä meni lasikaupalla.


Pitäähän sitä nyt vähän Hello Kittyä olla! Pallot olivat aluksi niin jännittäviä, että ne aiheuttivat päivänsankarille naurun ja paniikin sekaista höhötystä. Lähempi tuttavuus yhteen palloon auttoi.

Myöhemmin iltapäivällä päivänsankari oli niin poikki, että suorastaan vaati päästä päikkäreille. Väsymyksestä kertoi sekin, että hän ylipäätään malttoi mennä unille kesken jännien leikkien. Tyttö nukkui sikeästi tunnin, vaikka kämpän äänitaso oli kaikkea muuta kuin hiljainen. Sitten taas leikkimään! Se oli hauska päivä, nauroimme ihan älyttömästi.


Patonki oli hyvää.


Mums.


No tässä sinulle synttäri-ilme kun siinä kerran kuvaat!