Mummin konstit

Manna oli toissa viikolla kaksi päivää mummilassa. Sovimme äitini kanssa tytön mummilavierailusta, jotta saisimme olla mieheni kanssa kahdestaan ja hän ja ukki saisivat nähdä Mannaa kunnolla. Ensimmäisen yön jälkeen äiti ilmoitti, että Manna on nukkunut koko yön ilman maitoa. Hän oli salaa päättänyt kokeilla, tepsiikö hänen lukemansa artikkelin ohje. Toinen yö meni samaan malliin. Äiti oli vain päättäväisesti laittanut lapsen alas, taputellut pyllystä rytmikkääseen tahtiin ja pitänyt kiinni turvallisella kädellään. Ei muuta. Aluksi tyttö oli yrittänyt vähän vängätä, mutta lopulta sekin loppui.

Olen aikaisemmin miettinyt, miten tämä ns. tassuhoito toimisi Mannan tapauksessa, joka kampeaa herättyään (ja joskus unissaankin) itsensä pystyyn ääntä nopeammin ja kun häntä yrittää laittaa takaisin, kampeaminen toistuu heti, vastalauseiden säestyksellä. Minua harmitti, että Mannan täydelliset nukkumatavat vesittyivät syksyllä kun hän oppi isoja asioita yhdessä rytäkässä ja kellot siirrettiin talviaikaan. Sen jälkeen alkoi tiheämpi heräily ja ne jatkuivat aina toissaviikkoon asti keskimäärin kolme, pahimmassa tapauksessa jopa viisi kertaa yössä. Harmitti sekin, että lapsi tuntui rauhoittuvan vain maitotilkalla, emmekä olisi halunneet ainakaan lisätä yömaidon antamista. Ikäänkuin oltaisiin menty persus edellä puuhun. Onneksi maidon määrä ei kuitenkaan kasvanut, sillä ne yölliset tilkat olivat aika mitättömiä. Tiesin koko ajan, että heräilyt ja maidon tarve eivät johtuneet nälästä, sillä tyttö syö iltaisin ison puuroannoksen ja päälle maitoa. Se oli vain syksystä päälle jäänyt tapa, josta emme päässeet eroon. Tosin emme ihan kamalasti vielä yrittäneetkään, koska minua huolestutti lapsen huoneen yläpuolella nukkuva naapurin nainen. Ehkä turhaan, sillä hänenkin rakk.. koira haukkuu monotonisella äänellään hyvin paljon.

No äiti sitten sai tämän yömaidon juomisen pois yhdessä yössä ja mikä parasta: Manna alkoi myös nukkua pitkiä pätkiä. Välillä on mennyt taas jopa kokonaisia öitä ilman yhtäkään heräämistä! Olemme niin kiitollisia äidilleni tästä, sillä heräilyt alkoivat verottaa minun ja mieheni energiavaroja aika lahjakkaasti.

Usein suositellaankin, että tällainen "vieroitushoito" tapahtuisi jonkun muun kuin lapsen äidin toimesta. Tässä tapauksessa mummi näytti olevan täydellinen vaihtoehto.

Sanomattakin on selvää, että se kaksipäiväinen teki hyvää meille kaikille. Ja nyt on taas energiaa ihan eri tavalla kun saa nukkua jälleen pitemmissä pätkissä.


Unenpöpperöinen tyttö.