Olin tänään serkkuni kanssa kaupungilla katsomassa hänelle hääpukuja. Kesken kaiken mies soitti, että Manna oli kävellyt metrin verran! Hän on ottanut ensimmäiset askeleensa noin kuukausi sitten, mutta tänään tyttönen lähti etenemään ihan tosissaan. Kuulemma hän oli seisoskellut Unikki kädessään ja töpötellyt lyhyin askelin pöytätasolta rahille. Mieheni sanoi, että Manna ei selvästi edes tajunnut kävelevänsä, oli kai niin ajatuksissaan. Myöhemmin kun tulin kotiin, hän näytti kävelytaitojaan minullekin – tosin hieman lyhyemmässä mittakaavassa. Nyt Mannaa ei kuitenkaan tarvinnut olla lähettämässä matkaan ja ottamassa vastaan, vaan hän uskalsi lähteä askeltamaan omin päin ja ottaa sitten taas tukea jostain muusta kuin meistä. Mahtava hymy säesti taas näitä kävelytapahtumia.
On vain ajan kysymys koska Manna alkaa kävellä enemmän, se näyttä olevan enää rohkeudesta kiinni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti