Varasimme Silja Symphonylta Ruotsin reissun ja satuimme saamaan vielä todella tilavan inva-hytin. Varasimme ennen matkaa Mannalle matkasängyn, joka oli toutu valmiiksi lakanoineen päivineen. Vaunut mahtuivat oven taakse kasaamatta ja matkasänky vaikka poikittain sänkyjemme väliin. Promenade-hyttimme oli paraatipaikalla: se oli heti kävelykadulta seuraava kerros ja meiltä oli hyvät näkymät pariin eri liikkeeseen ja Info-tiskille. Rakastan katsella ihmisiä ja nyt meillä oli siihen erinomaiset mahdolliuudet erkkeri-ikkunalla istuen. Myös Manna piti ikkunalla oleilusta. Hän leikki siinä kaikessa rauhassa, katseli ihmisvilinää ja nousi välillä innoissaan läpsyttämään ikkunoita. Aina kun jompi kumpi meistä meni käymään yksin jossain, mentiin ikkunan alle vilkuttamaan. Se oli erkkerissä istuvan Mannan mielestä huippuhauskaa.
Iskän kanssa ikkunalla.
Äiskän kanssa ikkunassa.
Hyvä leikkipaikka.
Yksi miinuspuoli hytissä oli: pas.. likaisuus. Kun menimme sisään, lattia oli aivan tahmea. Olin aivan hiilenä, mutta tällä kertaa ajattelin, että jos nyt alan soittaa jotain siivoojaa paikalle, siinä kestää sata vuotta ennen kuin saamme hytin käyttöön. Niinpä kastelin pyyhkeen ja pyyhin lattian pariin kertaan. Pyyhe tuli aivan mustaksi. Muutenkin siisteydessä olisi ollut paljonkin parantamisen varaa. En ole ollut Siljalla sen jälkeen kun Tallink astui kuvioon mukaan, mutta selvästi sen jälkeen siisteydessä on menty aika paljon takapakkia. Ensimmäisen kerran tuli edes kiinnitettyä huomiota näihin asioihin. Aikaisemmin on jotenkin ollut ihan selvää, että hytti on siisti. Lakanat oli laitettu sänkyyn ja peittoihin todella huonosti ja aluslakana oli sitäpaitsi niin lyhyt, että se irtosi koko ajan päädyistä. Patjan päällä oleva suojafroteelakana näytti inhottavalta. Tyyny oli ehkä lättänin, jonka kanssa olen koskaan nukkunut. Sängyn yläpuolella oleva hylly oli reunoista niin pölyinen, että sitä ei ole pyyhtitty ihan hetkeen. Tietenkin se harmitti, koska ei Siljalla matkustaminen ole mitään ilmaista, mutta ei se siltikään matkanautintoani sen kummemmin laskenut. Palautetta aion kyllä antaa, vaikka tunnenkin oloni raukkikseksi kun en mennyt heti sanomaan noista seikoista. En vaan jaksanut.
Olimme varaneet ensimmäiseksi illaksi perinteisen buffet-illallisen heti ensimmäiseen kattaukseen. Se sattui loistavasti Mannan päivällisajalle. Koska tyttö alkaa olla jo vuoden ikäinen, päätimme antaa hänelle oikeaa "ihmisten ruokaa". Kasasimme seisovasta pöydästä annoksen perunamuusiin sekoitetusta maissista ja ihanan pehmeästä uunikalasta. Manna söi ruokaa jonkin verran ja sen jälkeen hän viimeisteli ateriansa syömällä sormineen mm. maissia, kurkkua, kukkakaalia ja leipää. Vieraisiin pöytiin huutelu oli aika kova juttu ja ihmisille piti myöskin näytellä mitä ruokaa oli milläkin hetkellä menossa suuhun. Olimme tosi tyytyväisiä sen illan ruokailuun, koska kaikki meni Mannan kanssa niin hyvin ja seisova pöytä oli muutenkin todella hyvä, sekä palvelu ystävällistä. Olimme ravintolassa puolisentoista tuntia, jonka jälkeen vyöryimme Tax-Freehen ostamassa vielä kasan karkkia ja limsaa.
Maissi on herkkua.
Palasimme hyttiin Mannan nukkuma-ajan tienoilla. Minä aloin tehdä tytölle iltapesuja ja mies kävi sillä aikaa lämmittämässä puuroa. Meillä oli mukana lautanen ja 2dl:n tölkeissä olevia valmispuuroja, joita on helppo antaa matkalla. Aikamoista liisteriähän ne "oikeaan" puuroon verrattuna ovat, mutta hyvin näytti maistuvan. Laivan kävelykadulla oli lastenhoitohuone, jossa sai lämmittää ruokia, mutta huone oli aivan kävelykadun toisessa päässä kun meidän hytti taas sijaitsi ihan toisessa päässä. Johan ruoka olisi ehtinyt jäähtyä matkalla.. Kävimme sitten lämmittämässä ruoat läheisessä kahvilassa.
Kun tyttö oli unilla, kävimme molemmat vuorotellen vähän käppäilemässä ympäriinsä. Minä kävin meikki- ja hajuvesiostoksilla ja mies kävi katsomassa jonkun Moskovan Sirkus -esityksen ja ostamassa valmiiksi metroliput seuraavan päivän Tukholma-reissua varten. Oli mukava istua rauhassa hytin ikkunalla ja katsella ja yhtä mukavaa oli käydä itsekseen vähän käppäilemässä eri paikoissa. Hytissä oli loistavat äänieristykset, koska kävelykadulta, eikä vieressä olevasta yökerhosta kuulunut juuri mitään.
No sitten. Manna päätti herätä kymmenen aikoihin kun oli nukunut reilut pari tuntia. Lapsi hihkui, pomppi ja huuteli, eikä uudelleennukahtamisesta ollut tietoakaan. Lopulta otin tytön syliin ja laulelin. Siihen se pikkuapina lopulta rauhoittui, jonka jälkeen sain heivattua lapsen takaisin sänkyyn. Mies oli alkanut kuorsata vieressäni jo jonkin aikaa sitten ja vihdoin minäkin pääsin nukkumaan. Manna nukkuikin sitten yhtä soittoa aamuun asti niin pitkään, että meidän oli pakko herättää hänet.
Meillä oli ekana aamuna varattu aamiainen ja menimme samaan pöytään kuin edellisen illan buffetissa. Aamu oli aurinkoinen ja tosi kylmä. Ikkunasta näkyi ihana jään huurtama saaristo hulppeine puuhuviloineen. Manna söi ison annoksen aamiaisbuffetin haudutettua puuroa ja lopuksi vähän leipää. Saman pöydän toisessa päässä istui herttainen kiinalaispariskunta, jota Manna alkoi hauskuuttaa flirtti-ilmeillään ja pääneheilutuksillaan. Pariskunnan naisosapuoli kikatti ja heilutti päätä vastaukseksi. Tätä leikkiä jatkui vaikka kuinka kauan.
Aamiaisella maistui haudutettu puuro ja jälkkäriksi hedelmäpaloja.
Päätimme pitää Mannan Suomen ajassa, joten kun laiva oli satamassa, alkoi olla tytön lounasaika. Kitinäiita vaati myös päästä päikkäreille, joten päätimme antaa ruoan ennen lähtöä ja laittaa sitten vaunuun unille. Sitten vaan menoksi! Manna nukkui tunnin verran autuaan tietämättömänä koko metromatkasta ja keskustaan saapumisesta. Hän heräsi hyväntuulisena Gudrun Sjödenin myymälässä, jossa minä en meinannut pysyä housuissani.
Sompailimme monta tuntia ydinkeskustassa ja kävimme lounaalla Åhlens Cityssä, jossa Manna sai välipalan.
Samaisesta tavaratalosta ostimme tytölle perinteisen peltisen hyrrän ja tappipalapelin.
Palasimme laivaan Mannan päivällisen aikoihin (Suomen aikaan noin 16.30). Kova nälkä näytti olevan ja kasvislasagne katosi suuhun sekunnissa. Päivä oli ollut aika rankka, joten päätin ottaa Mannan kanssa pikku päikkärit sillä aikaa kun mies meni laivassa olevaan englantilaispubiin oluelle. Ihanan makoisasti nukutti ja Manna olisi jatkanut unia vaikka kuinka pitkään. Meidän oli kuitenkin herätettävä hänet, tai iltaunille menosta ei olisi tullut mitään.
Sinä päivänä oli 7. hääpäivämme (villahääpäivä), jota päätimme jo etukäteen juhlistaa menemällä johonkin kivaan ravintolaan laivassa. Teimme tytölle normaalit iltapesut ja puuron syötöt ja laitoimme hänet pyjamassa vaunuihin Unikin ja makuupussin kanssa. Suunnitelmana oli saada hänet niihin unille, jotta saisimme viettää "kahdenkeskeinen" illallinen. Löysimme sopivan À la carten, johon jouduimme jonottamaan vähän aikaa. Manna jaksoi kukkua hereillä vaikka kuinka kauan. Oli niin paljon nähtävää ja muutenkin kaikki oli niin erilaista, että hän ei meinannut haluta antaa unelle millään periksi. Väsymys oli selvästu mennyt jo rauhattomuudesta päätellen vähän yli, mutta onneksi tyttö ei alkanut narista. Mies kävi välillä hytissä hakemassa lisää maitoa tainnutusaseeksi ja lopulta, kun olimme syöneet alkupalat, tyttö alkoi nuokkua. Pääruoista lähtien hän olikin sikeässä unessa ja saimme sitten istua kaikessa rauhassa ilman, että piti estää pientä apinanpoikasta kiipeämästä ulos vaunuista. Niin, sen tempun lapsi oppi tämän reissun aikana, samoin kuin väljästä syöttötuolista nousemisenkin. Onneksi kotona olevasta syöttötuolista kiipeäminen ei olekaan niin helppo nakki.
Kohta ollaan makuuasennossa vetelemässä sikeitä..
Ravintolassa viereisessä pöydässä istui pariskunta noin parin kuukauden ikäinen vauva vaunuissa. Vauva sai kesken kaiken niin kamalat raivarit, ettei hän meinannut toeta millään. Vanhemmat kävivät hyssyttämässä pientä kävelykadulla vuorotellen samalla kun toinen jatkoi ruokailuaan. Jossain vaiheessa kokit, joiden avokeittiö oli aivan pöydän vieressä, ehdottivat, että naisen ruoka laitetaan lämpölamppujen alle kunnes hän pääsee takaisin syömään. Sitten mies sai syötyä oman annoksensa, joten hän otti vauvan ja lähti ilmeisesti hyttiin. Nainen pääsi nauttimaan ruokansa loppuun. Kokit antoivatkin naiselle kokonaan uuden annoksen ja nainen kiitteli moneen kertaan. Jälleen kerran upeaa palvelua.
Hyvän illallisen päätteeksi kävimme vielä kävelemässä laivan eri kerroksissa, jonka jälkeen liukenimme hyttiin. Mannan siirtäminen sänkyyn kävi kätevästi makuupussin reunoista nostamalla ja lapsi oli taas autuaan tietämätön koko toiminnasta. Taas hän nukkui sikeästi aamuun asti.
Tunnelma laivalla oli tosi rento ja lähdön ajankohdasta varmaan johtui, että paikalla ei ollut kamalasti bilekansaa. Suurin osa matkustajista oli joko lapsiperheitä tai eläkeläisiä. Laivan henkilökunta oli superystävällistä, josta aion antaa kiitosta palautteessani.
Tässä katsellaan satamaan saapumista Helsingin päässä.
Nyt mietityttää...
... ja väsyttää.
2 kommenttia:
Ihanaa lukea reissustanne! T Nina
Sehän meni loistavasti! Tosi hienoa, että Manna on noin reipas ja nukkuu mahtavan hyvin matkallakin.
Lähetä kommentti