3D

Sain pari päivää sitten selville, että se yksivaltimoinen napanuorajuttu ei olekaan niin yksinkertainen ja harmiton: siihen liittyy korkea riski epämuodostumiin, joka kielii usein myös kromosomipoikkeamista. Erilaisia esimerkkejä on lueteltu lukuisia, esimerkiksi sydänviat, huuli- tai vatsahalkio, munuaisaltaanlaajentuma, virtsarakon laajentuma, poikeamia aivoissa jne. Kromosomipoikkeamat ovat usein tällaisissa tapauksissa niin vaikeita, että vauva ei välttämättä selviä. Lisäksi on todettu, että nämä vauvat saattavat kestää normaalia heikommin synnytyksen toisen vaiheen. Tämän lisäksi yksivaltimoiseen napanuoraan liittyy ennenaikaiset synnytykset, istukan häiriöt, kuten irtoaminen, pienikasvuisuus, rappeumat jne. Mutta jos ainoaksi löydökseksi jää tämä yksi valtimo, ei ole aihetta jatkotutkimuksiin. Useinkaan sillä ei siis ole mitään merkitystä, paitsi että vauvan kasvua on syytä tarkkailla raskauden loppuvaiheessa, sillä se voi hidastua dramaattisesti.

Tiedän, ettei olisi pitänyt mennä lukemaan noita juttuja, mutta koska en ennestään tiennyt että tähän edes liittyy mitään vakavaa, menin huviseni lukemaan asiasta. Nyt ymmärrän miksi kätilö syynäsi sydämen ja aivot hyvin tarkasti. Ei siis pelkästään oman sydänvikani vuoksi. Hetken mietittyäni päätin kuitenkin sitten varata ajan vielä 3D-ultrasta, vaikka meidän ei pitänyt sinne alunperin edes mennä. Tämä tutkimusmenetelmä kuitenkin auttaa havaitsemaan mahdollisia poikkeamia vähän paremmin ja bonuksena siinä on se, että toimenpiteen tekee lääkäri. Tuumasta toimeen. Varasin eilen ajan Femedasta, samalta lääkäriasemalta, jolla olen käynyt alkuraskaudessakin. Ultran teki miellyttävä italialaismies, joka tekee ainoana henkilönä 3- ja 4D-ultria tällä klinikalla. Joskus pariskunnat hakeutuvat 3D:hen vaan nähdäkseen vauvansa kolmiulotteisena ja selvittämään sukupuolen, mutta meille kyseessä oli kuitenkin puhdas varmistuskäynti, jotta tiedämme Pöksyllä todella olevan kaikki hyvin.

Hetken tutkittuaan lääkäri tokaisi, että hän kyllä näkee napanuorassa kaksi valtimoa. Olimme molemmat aivan ihmeissämme. Kyse ei kuitenkaan ollut viime viikkoisen kätilön taitamattomuudesta, vaan joskus vauva on niin epäedullisessa asennossa, ettei kunnon kuvakulmaa meinaa saada. Kätilö katsoi myös napanuoran virtauksia dopplerilla, mutta ei silti havainnut kahta suonta. Kuulemma loppujen lopuksi on ihan sama, tehdäänkö tutkimus 2- vai 3D-laitteella, koska samat asiat saadaan kyllä selville molemmilla oikein hyvin. Joskus tosiaan vauva on vaan niin jännässä asennossa, että joitain asioita voi jäädä piiloon. Mutta 3D-ultrassa kyllä on se hyvä puoli, että napanuoran ja sydämen virtaukset näkyvät väreissä ja yksityiskohdat voi saada kolmiulotteisuuden ansiosta paremmin näkyviin.

Lääkäri näytti napanuoraa meille ainakin kolmesta eri kulmasta ja osoitti joka kerta, että kaksi valtimoa ja yksi laskimo siellä näkyy. Näimme sen selvästi. Tutkimukseen kuului samat rakenteiden tarkastukset kuin tavallisessakin rakenneultrassa, joten mies kävi vielä kaikki Pöksyn muutkin osat läpi. Kaikki näytti siltä miltä pitääkin ja vauva oli saanut melkein sentin lisää vyötäröön ja noin sata grammaa lisää painoa. Pöge painaa nyt siis jo reilusti yli 300g. Uskomaton kasvuvauhti, mutta niinhän sen tässä vaiheessa pitääkin olla.

Taaskin vatsaani jouduttiin (useaan otteeseen) tönimään, jotta yhteistyöhaluton lapsemme kääntyisi parempaan asentoon. Ei paljon auttanut, joten emme saaneet kunnon kasvokuvaa. Pieni nykerönenä ja käsi kyllä jotenkin erottuvat, mutta puolet päästä nojaa istukkaan. Selvää kuvaa ei saatu siksikään, että minulla kohtu on niin taaksepäin kallellaan, että Pöksy pääsee aika syvälle karkuun. Tilannetta ei myöskään helpota vatsaani peittävä vararavintokerros. Saimme kuitenkin ne tiedot mitä toivoimmekin, joten kasvokuvalla ei ollut edes väliä. Kahden valtimon olemassaolo oli niin hyvä uutinen, ettemme meinanneet pysyä nahoissamme. Menimme vastaanoton jälkeen juhlistamaan tilannetta ravintolaan.

Saimme Pögestä ison kasan kuvia mukaan, joista kolme yllä. Lisäksi pisteenä i:n päälle saimme DVD-tallenteen käydystä ultrasessiosta. Kun pääsimme kotiin, mieheni riensi heti katsomaan sitä ja ihaili sen läpi melkein kaksi kertaa. Tallenteessa näkyy se sama tutkimus, jonka näimme kuvaruudulta lääkärin luona. Myös sydänäänet kuuluvat hetken ajan.

Vaikka mieheni oli ihan levollisin mielin lukemistamme riskeistä huolimatta – olihan kätilö kuitenkin ollut varma asiastaan – hänkin oli loppujen lopuksi tyytyväinen tarkistuskäyntiimme. Saimmehan tietää napanuoran olevan kunnossa, joten asia ei jää mietityttämään loppuraskauden ajaksi. Nyt on mukava jatkaa odotusta paljon rennommalla mielellä.

Ja ai niin. Saimme tietää kumpi Pöge on. Hihihi!