Kävimme tänään siellä pitkään ja hartaasti odotetussa rakenneultrassa. Kätilö oli mukava, iältään ehkä vähän vanhempi kuin minä ja hänen hymyilevä, rauhallinen olemuksensa rentoutti minutkin. Jokainen osio käytiin tarkasti läpi ja saimme jatkuvasti yksityiskohtaisen selostuksen, missä mennään ja mitä nyt tutkitaan. Ensimmäisenä tuli näkyviin selkäranka selvänä, pitkänä helminauhana. Pöksy oli poikittain, selkä ylöspäin – ja näytti jo tosi isolta! Sisäelimet, selkäranka, jalat, kädet ja pää olivat hyvin kehittyneet ja vastasivat täsmälleen viikkoja. Tosin pää vastasi muutamaa päivää enemmän, mutta normaali sekin oli. Pään ympärysmitta oli reilu 17 cm ja vatsan hieman päälle 13 cm. Luiden mittausten perusteella painoa olisi tällä hetkellä vajaat 300g ja kokonaispituutta muistaakseni 18 cm. No niinhän tuossa kuvassakin näyttää lukevan.
Istukan paikka osoittautui hyväksi: se sijaitsee etuseinässä, josta se kaartuu osittain yläkautta taakse. Tajusin, sen olevan mahdollinen syy siihen, ettei sydänääniä saatu kuuluviin kun vasta viikolla 16+6. Paikka selittää myös sen, etten ole tuntenut potkuja näihin päiviin mennessä kuin enimäkseen sivuilla. Kätilö vahvisti, että voi hyvinkin johtua siitä.
Sydän syynättiin kaikkein tarkimmin. Sitä katsottiin superläheltä ja eri kulmista. Ensin mietin näkyykö siellä jotain poikkeavaa, kunnes tajusin että sitä katsotaan oman totaaliblokki-vikani vuoksi. Pöksyn sydän näytti onneksi hyvältä: kammiot ja eteiset olivat nätisti paikallaan ja pumppasivat oikeassa järjestyksessä.
Napanuorassa havaittiin laskimon lisäksi vain yksi valtimo kun niitä pitäisi olla kaksi. Kätilö kuitenkin sanoi, ettei sitä luokitella poikkeamaksi, joten siitä ei tarvitse olla huolissaan. Varmistin vielä, että saahan Pöksy kaiken tarvitsemansa myös yhtä suonta pitkin ja hän vakuutti että saa. Ainut asia mitä pitää hieman tarkemmin seurata on vauvan kasvu, joten saan vielä yhden ultra-ajan raskausviikolle 36, mutta muuta ei tarvitse tehdä.
Emme saaneet tietää onko Pöge tyttö vai poika. Kysyin jälkeenpäin kätilöltä, oliko hän saanut mitään vihiä siitä. Hän pahoitteli, ettei ollut tajunnut edes katsoa kun oli niin keskittynyt katsomaan muita alueita, mutta jos olisimme ottaneet asian puheeksi ultratessa, silloin hän olisi tietenkin voinut koittaa katsoa. Sanoin, etten ollut siinä vaiheessa viitsinyt kysyä, koska olen kuullut siitä "ei saa kertoa" -säännöstä, mikä esimerkiksi kätilöopistolla vallitsee. Lisäsin, ettei asia kyllä ollut meille niin tärkeä, mutta varmuuden vuoksi tiedustelin, jos hän olisi sukupuolen jossain vaiheessa selvästi erottanut.
Pöksy ei ollut taaskaan kovinkaan yhteistyökykyinen kuvakulmien suhteen. Vauva kääntyi aina eri päin kun kätilö yritti napata meille sivuprofiilikuvaa, joten saimme muistoksi vähän epämääräisistä kulmista ikuistettuja otoksia. Eipä tuo haittaa, mutta meitä nauratti, koska Pöksyä piti taas härnätä ja töniä ja lopulta minun piti kääntyä kyljellenikin, jotta se edes vähän suostuisi näyttämään itseään esimerkiksi sydämen tarkastelussa. Ja aina kun kasvoista yritti napata kuvaa, kuriton lapsi laittoi kädet eteen! Saimme nauttia katselusta ihanan kauan. Näimme kun Pöge liikkui, ojenteli jalkojaan, laittoi sormen miettiväisenä leuan alle ja potkiskeli.
Lähdimme vastaanotolta helpottuneina ja tunnekuohun vallassa. Saimme jälleen ihan ensiluokkaista palvelua, tuntui mukavalta että kaikki käytiin läpi rauhassa, selkeästi ja ystävällisesti. Oli mukava nähdä taas Pöksy ja kuulla että rakenteelliset kehitykset ovat edenneet hyvin. Nyt sitten vaan katsellaan kun vatsa kasvaa. Sitähän se tuntuu tehneen taas viimeisen kolmen päivän aikana. Kasvu tapahtuu selvästi pyrähdyksissä, tai siltä ainakin vaikuttaa. Hassua on myös, että kun Pöksy kääntyy, oma sykkeeni tihenee. Käännökset eivät tunnu vielä niin selvästi, mutta tajuan sen aina siinä vaiheessa kun oma pulssini nousee. Aika jännä ilmiö.
Tänään saamme kaksi siskontyttöäni kylään, joten hauskaa tekemistä tulee riittämään koko viikonlopuksi. Kaiken kaikkiaan täydellinen fiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti