Tänään on täynnä 20 viikkoa, eli puolivälissä mennään! Minun täytyy todennäköisesti tehdä pikku ekskursio vaatekauppaan. Tilanne on se, että vaikka jotkut housuni menevät vielä ihan hyvin jalkaan, ne eivät kuitenkaan päivän mittaan tunnu enää kamalan kodikkailta. Jo aamupäivästä alan kuulla housujen soittavan erilaisia balladeja, kun istun rauhassa ja yritän työskennellä. Päivän mittaan volyymi nousee ja biisit vaihtuvat valitusvirsiksi. Pian joku vielä kuulee viereiseen looshiin ja tekee valituksen melusaasteesta. Housujen pahoinpitelyn lisäksi luonnollisesti pelkään, että kohta vielä kuristan lapseni! Olen pitänyt suurimmaksi osaksi sukkahousuja tai legginssejä mekkojen kanssa, niillä pärjää vaikka loppuun asti. Niihinhän mahtuu lääniä vaikka kuinka ja ovat mukavat päällä. Välillä tekee kuitenkin mieli laittaa jalkaan pitkät housut, etenkin nyt kun ulkona vallitseva lämpötila päätti siirtyä noin kolmessa sekunnissa kelviniin.
Olen aina rakastanut vaatekaupoissa pyörimistä, mutta odotuksen myötä sekin huvi on painunut unholaan, muuttunut ihan toisarvoiseksi. Minulla on vain kiire kotiin vellomaan rakkaudentäyteisessä olotilassa. Ja jos jonain päivänä olen käynyt kääntymässä erinäisissä liikeissä, ei se tunnu enää yhtään miltään. Tunnen oloni suunnilleen yhtä kotoisaksi kuin mummo reivibileissä. Ajatukset ovat alkaneet suurimmaksi osaksi pyöriä muissa asioissa, siitähän se johtuu. Haaa, olen siis normaali äitikandidaatti! Olen muutoksesta mielissäni, sillä yllätys, yllätys, niille rahoille tulee olemaan muutakin käyttöä. Nyt kuitenkin haluaisin käydä hankkimassa farkut tai jotkut muut monikäyttöiset housut. Uskon vakaasti olevani oikeutettu yksiin äitiyshousuihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti