Neuvolassa jälleen

Meinasimme myöhästyä tämän aamuisesta neuvolasta, koska minun piti vielä aamulla virittää housuni puntteihin kuminauhoja. Vaikka tavarani ovat aina lähes millilleen omilla paikoillaan, tietenkään juuri tänä aamuna en löytänyt kunnollista hakaneulaa, joten minun piti väkertää toimitus säälittävällä minihakiksella.

Nyt neuvolaan meno ei jännittänyt niin paljon kuin aikaisemmilla kerroilla, koska olen tuntenut Pöksyn liikkeitä joka päivä. Tosin istukan sijainti vaimentaa niitä hyvin paljon, eikä varsinaisia potkuja kamalasti tunnu. Tunnen enimmäkseen mukellusta (kääntyilyä ja möyrimistä) ja aika-ajoin tapahtuvaa pientä "tönimistä." Olen kuitenkin ihan rauhallisin mielin, sillä ihmisten kokemusten perusteella etuseinässä oleva istukka todella vaikuttaa liikkeiden tuntemiseen erittäin paljon. Ja pääasia, että tunnen liikkeet, joita tuntuu nyt yhä useammin.

Arvoni olivat jälleen todella hyvät: hemoglobiini 134 (ilmankos olo on tuntunut energiseltä), valkuais- ja sokeriarvot olivat myöskin puhtaat, sekä verenpaine hyvä. Painoni on alkanut nousta vasta parin viikon sisällä ja se on neuvolan tädin mukaan "juuri oikeanlaista ja nättiä." Nyt katsottiin ensimmäistä kertaa myös sf-mitta (symfyysi-fundus), joka oli 20 cm. Se oli aavistuksen keskikäyrän yläpuolella, mutta oikein hyvällä mallillaan. En tiedä kuinka paljon vararavintokerrokseni vaikuttaa mittaan, mutta kuitenkin tilanne näyttää hyvältä. Pöksyn sydänäänet saatiin kuuluviin melkein sillä sekunnilla kun doppler asetettiin vatsalleni. Äänet olivat hyvät ja tasaiset, syke oli tällä kertaa hieman nopeampi kuin aiemmin (150 krt/ min).

Täti tiedusteli mielialaani ja vastasin, että olo on tuntunut loistavalta ja onnelliselta. Sanoin, että odotusaika on ollut ihanaa kun on voinut hyvin ja haluaa tätä niin paljon. On jännää seurata muutoksia. Täti sanoi, että onnellisen olon näkee meistä molemmista. Mukavaa jos sen huomaa ulospäinkin!

Nyt saimme mukaamme myös neuvolatodistuksen äitispakkausta ja isyyslomaa varten. Voin hakea pakkausta huomisesta lähtien kun 22 viikkoa on täynnä. Papereihin pitää tutustua jossain vaiheessa tarkemmin. Sitten voinkin palauttaa nivaskan työpaikalleni, josta se sitten toimitetaan Kelaan.

Tiedustelin, pitäisikö niitä kivuttomia harjoitussupistuksia jo aika-ajoin esiintyä ja neuvolantäti vastasi ei. Parempi vaan, ettei niitä tulisikaan vielä pitkään aikaan. Ajattelin, että lievät ja kivuttomat harjoitussupistukset ikäänkuin pitäisi kuulua jo asiaan, mutta onneksi siis ei. Olen testannut tilannetta myös rasituksessa, mutta mitään supistelua ei ole vielä tuntunut. Paitsi se toissa sunnuntain mystinen pakotus, joka siskoni mukaan voi olla kasvukipua. Tarkemmin ajateltuani sen täytyy olla sitä, sillä supistelua se ei varmasti ollut.

Seuraava neuvolakerta on neljän viikon päästä ja samalla on lääkärin vastaanotto. Sitten ollaankin jo viikolla 26 ja viimeinen kolmannes alkamassa. Huiiii, miten aika menee!