Kuluuko aika?

Olo on tuntunut taas pari päivää pelokkaalta. Vatsa on hävinnyt taas ja alan jo pikkuhiljaa huolestua kun mitään selvää kasvua ei tapahdu. Ehkä olen aiemmin vain luullut että joku kasvaa, mutta onkin vain turvotusta. Sitä ajattelee väkisinkin sitten kaikenlaista kamalaa. Perjantaina on se pitkään odotettu rakenneultra, enkä ymmärrä miten saan nämä päivät kulumaan ennen sitä. Ultrassa jännittää kaksi asiaa: 1) onko Pöksy elossa ja 2) miltä rakenteelliset asiat näyttävät. Varmasti tämä tunne esiintyy lähes kaikilla odottavilla, jotka eivät vielä tunne lapsen liikkeitä. Ainakaan todistettavasti. Tämä epämiellyttävä olotila saattaa juontaa juurensä myös töistä, jossa on ollut raskasta kaikenlaisten epävarmojen asioiden ja muutoksen astuessa esiin ehkä vähän liian nopeasti. Se on varmaan laukaissut minussa tällaisen yleisen pelkotilan, joka säteilee Pögeasioihin asti.