Mukellusta ratikassa

Hahahahaaaaa! Löysin eilen äitiyshousut! Kävin ensin Kämpin Henkassa, jossa valikoima oli juuri sitä mitä pelkäsinkin: housumallit olivat tarkoitettu suunnilleen lapsen vartaloiselle naiselle kapeine lahkeineen. Oli siellä yhdet leveät, väriltään 90-luvun alkua muistuttavat vaaleansiniset farkut. Ne olivat kuitenkin jo nyt niin pinkeät, että päätin jättää ne suosiolla jonkun muun ostettavaksi. Päätin vielä mennä Stockalle. Ylläys oli mahtava kun mammavaateosasto olikin suhteellisen laaja. Sieltä sitten löysin Mama-liciousin mustat, melko tukevaa puuvillaa olevat housut, joita lähdin sovittamaan täynnä toivoa. Minua hieman hymyilytti mammaosaston sovituskopit: ne olivat mitoitettu suunnilleen norsuille. No mutta kerrankin kopissa oli tilaa vaikka pistää polskaksi. Housut olivat täydelliset, ne istuivat kuin sormi sian... korvaan. Saattaa olla, että pyllyni näyttää niissä jopa hieman pienemmältä. Leveän vyötäröresorin ansiosta ne ovat myöskin ihanat päällä. Usein kun löydän jotain todella hyvin istuvaa, hinta on jotain miljardin luokkaa. Varovainen vilkaisu hintalappuun: 39 euroa! Ei voi käydä parempi tuuri ja vielä viimeisenä oljenkortena.

Ostoksen jälkeen päätin suunnata vielä urheiluosastolle. Sieltä löysin vielä toiset pökät: Niken rennot ja erittäin leveät, hieman joustavat puuvillakankaiset vapaa-ajan housut. Ne eivät varsinaisesti näytä urheiluhousuilta, vaan nimenomaan vapaa-ajan hengailuun tarkoitetuilta. Ne eivät ole äitiysvaatemallia, mutta vyötäröllä on leveä kuminauha, jonka ansiosta vatsa voi olla minkä kokoinen tahansa. Nyt minulla on siistit sekä rennot pitkät housut, hehee! Jälkimmäisetkin ovat niin siistit, että voin käyttää niitä vaikka töissä. Olen melkein kade onnistuneille hankinnoilleni!

Ja asiasta toiseen: Pöksy on mukeltanut koko päivän. Tänäänhän tuli 21 viikkoa täyteen ja käsittääkseni suunnilleen näistä viikoista lähtien vauvan liikkeet voivat alkaa vilkastua. Kun voimaakin alkaa sikavauhtia kasvavalla pötkäleellä pian olla enemmän, monotukset alkavat tuntua selvemmin. Niitä siis odotellessa. Olen huomannut, että Pöksy pitää ratikoista ja autoista, sillä niissä körötellessäni vatsassa alkaa bileet. Tosin voihan Pöge yhtä hyvin inhota matkustamista, minkä johdosta möyrimismielenosoitus alkaa. Ei, ei. Ei voi olla niin, sillä äitinsäkin rakastaa näitä kulkuvälineitä. Eivätkös lapset pidä aina samoista asioista kuin vanhemmat? Yeah, right.