8 kk:n neuvolaraportti

Mannalla oli maanantaina 8 kuukauden neuvola. Kun kerroin Mannan konttaavan jo hurjaa vauhtia ja nousevan seisomaan, täti naureskeli, että kiire näyttä olevan. Nyt käynnin aikana tarkastettiin kuulo. Täti meni taka-alalle, piippaili pikkuisen Minimagliten näköisellä laitteella ja katsoi kääntääkö Manna päätään ääntä kohti. Käänsi. Tosin toiselle puolelle ei ihan heti malttanut kun syliin oli annettu niin kiva nukke. Täti tiedusteli, käyttääkö Manna jo pinsettiotetta. Hetken mietittyäni vastasin, että ei mielestäni ainakaan vielä kovin selkeästi. Sanoin, että kyllä hän tarttuu vaikka paidassani olevaan pikku langanpätkään, mutta ei kovin pikkutarkasti vielä. Täti antoi Mannan eteen ohueen lankaan sidotun, pikkiriikkisen mutterin. Manna tarttui siihen kuulemma aika puhtaalla pinsettiotteella. Ajattelin aikaisemmin, että pinsettiotteeksi lasketaan vain kahden sormen ote ja koska Manna otti mukaan keskisormenkin, en ajatellut sitä sen kummemmin. Kuitenkin tämä kuulemma oli yhtä kuin pinsettiote. Hyvä tietää.

Pituutta oli tullut taas ihan hyvin: tyttö on nyt 72 cm ja se pysyy yhä hieman keskikäyrän yläpuolella. Niinkuin painokin. Gröhöm. Tällä kertaa se oli enemmän suhteessa pituuteenkin, nimittäin meidän pötkylä paitaa 9800g kun kahdeksan kuukauden ikäinen tyttö painaa keskimäärin 8100g. Olin ehkä hieman kauhuissani, mutta täti sanoi ettei tilanteessa ole mitään hälyyttävää, koska vaikka Mannalla on pulleutta reisissä ja käsissä, hän on kuitenkin sopusuhtainen eikä missään nimessä lihava. Ja kun ruokarytmi on niin säännöllinen ja annokset hänen mukaansa jopa aika pieniä, ei ole mitään syytä huoleen.

Hatun koko oli kasvanut pari senttiä, mikä oli hyvä määrä.

Sitten testattiin istumista. Mannan selkä on nyt todella suora kun puolen vuoden neuvolassa se oli vielä hieman pyöreä. Pyöreys merkitsee siis sitä, ettei selkä ole vielä valmis istumiselle.

Juttelin tädin kanssa konttauskypäristä ja sanoin, että vaikka noita pikku mustelmia näyttää koko ajan ilmestyvän ja välillä sattuu, silti pidän kypärää vielä vähän liioitteluna. Täti oli samaa mieltä ja sanoi, että kypärä kannattaa laittaa silloin kun on esimerkiksi jokin sairaus. Hän lisäsi, että lattian rajassa tapahtuneet osumat eivät ole vaarallisia ja oppiipahan siinä sitten varomaan.

Kun olimme lähdössä, täti kertoi jäävänsä keväällä eläkkeelle. En olisi koskaan uskonut, että hän on jo sen ikäinen. Alussa olin varma, että hän voi olla jopa alle 50-vuotias. No minä siinä sitten voivottelemaan että epäreilua kun hän on niin ihana. Täti ilahtui ja kysyi, olinko todella sitä mieltä. Sanoin, että parempaa neuvolantätiä ei voisi ollakaan ja että aina oikein odotan näitä käyntejä. Hän vaikutti liikuttuneelta ja halasi. Ehdimme kuitenkin käydä hänen luonaan vielä ainakin kerran. Seuraava neuvola on (vasta) kun Manna täyttää vuoden. Ennen sitä voimme kuitenkin kuulemma ehdottomasti käydä ylimääräisellä vastaanotolla, jos siltä tuntuu. Kun lähdimme neuvolasta, ajattelin asiaa vielä pitkän aikaa. Mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän alkoi harmittaa. Hän kun on ollut elämässämme raskausajasta lähtien ja ollut paras mahdollinen tuki, menetyst tuntuu tosi isolta.


Äitiiii, en pääse pois! En jaksa enää pidellä kiinni!