Taas nuhanenänä

Mannalla on taas nuha ja taidan tietää, mistä hän sen sai. Ensimmäinenhän oli noin kuukausi sitten, mutta sillä kertaa se oli nopea juttu. Nyt siitä tuli oikein kunnon flunssa kuumeineen päivineen. Ressukan ääni on ihan maassa, yskittää ja nenä vuotaa. Jo utuisista silmistä näkee, kuinka kipeä tyttö on. Nuha puhkesi perjantain vastaisena yönä, mutta kuume nousi vasta lauantaiaamuna.

Kävimme perjantaina kirjamessuilla. Manna näytti kotona vain pikkuisen nuhaiselta, minkä vuoksi uskalsin viedä hänet sinne. Siellä hänen olonsa alkoi selvästi tuntua pahemmalta ja kaduin heti että olin vienyt tytön sinne. Tyttö kitisi ja itkeskeli, mikä ei ole hänelle yhtään tyypillistä tuollaisissa tilanteissa – päinvastoin. Hän rakastaa ihmisten ja uusien asioiden katselua. Voin hyvin kuvitella miltä hänestä kuitenkin nyt tuntui, sillä jos itselläkin on vähänkin kipeä olo, ihmisten ilmoilla on kamala olla. Emme sitten viipyneet siellä enää kauaa. Kotona Mannan olo paheni ja seurava yö olikin melkein pelkkää itkua ja valvomista. Tyttö tyyntyi sylissä, mutta heti kun yritti mennä vaakatasoon, itku alkoi taas. Vuorottelimme tyynnyttelyä mieheni kanssa, jotta molemmat saavat levätä. Sunnuntain vastainen yö oli rauhallisempi ja Manna nukkui melko hyvin, heti kun illan nukahtamisvaikeuksista päästiin.

Manna on ollut kohtalaisen hyväntuulinen, mutta itkeskelee herkästi. Häntä ymmärrettävästi väsyttää enemmän, mutta millään ei malttaisi nukkua. Kun samaan syssyyn lisätään vielä kasvanut innostus seisomaan nousemiselle, rauhattomuus on taattu. Toivottavasti ensi yö menee nukkumisen merkeissä.

Nyt saimme maistaa esimakua siitä, mitä kaikkea on tulossa kun lapsi sairastaa. Kun Manna menee tarhaan, silloinhan niitä pöpöjä vasta liikkuukin. Lapsiperheen elämän yksi miinuspuolista.