Muutaman kerran on tullut mainittua, että rakastan siivoamista. Kuitenkaan ihan jokaista roskaa minäkään en näe. Toissapäivänä lattialle oli eksinyt pienen pieni kuiva lehti, joka oli lennähtänyt sisään varmaan parvekkeen tai eteisen kautta. Ja koska vauvojen ja haitallisten esineiden välillä on voimakas magneetti, tietenkin Manna löysi sen ja minun ei varmasti tarvitse edes mainita mihin se päätyi. Tyttö alkoi kakoa ja kakoa ja arvasin että nyt on jotain soppatorvessa. Pikaisen katsauksen jälkeen näin, että syvälle kurkkuun oli juuttunut tämä pieni kuiva lehti. Mutta ennen kuin ehdin aloittaa kaiveluoperaation, Manna jo oksensi hetki sitten syödyn avokadon pihalle lehti sen mukana. Itkuhan siitä tuli, siis lapselle. Minä olin pelkästään tyytyväinen. Lohdutin käsi täynnä avokadohuokausta, että tiedän kuinka inhottavaa oksentaminen on, annoin vettä ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Sitten elämä taas hymyili.
Jälkeenpäin ajateltuna vähän pelästytti ajatus, että mitä jos lehti olisikin juuttunut kurkkuun ihan totaalisesti, enkä olisi saanut sitä pois. Tällaisiin tilanteisiin sitä saa varmasti törmätä vielä miljoona kertaa.
Äiti ja tytär 7,5 kk:n potretissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti