Mukava arki

Manna syö välipalaa iltapäivällä klo 14-15 välillä. Banaani-kiivi-yhdistelmä on tällä hetkellä varmaan kaikken suosituin. Suu aukeaa jo ennen kuin lusikkaan ehtii ladata uuden satsin. Minäkin olen oikeastaan jäänyt vähän koukkuun siihen, joten teen sitten samanlaisen annokseni itsellenikin.


Herkkuvälipala.

Mannan vaunuissa ei ole kovin suurta säilytystilaa kopan alla, eikä koukkua kantamuksia varten, kuten joissan muissa vaunuissa. Onneksi tavallinen ässäkoukku istuu aisaan kuin sormi sian pyllyyn. Painavakin kassi kulkee siinä helposti.


Siinä se roikkuu.

Vastikelapsena Mannalla on käytössä paljon tuttipulloja. Aluksi meillä oli keittiötasolla pyyhe, jonka päällä pullot ja tutit kuivuivat, mutta se oli aika hankala, jos ne tarvitsi siirtää tilapäisesti pois tieltä. Sitten Ikeasta löytyi pieni ja tähän tarkoitukseen maailman kätevin kuivausteline, johon saa tutit, pullot ja lusikat siististi ojennukseen. Järjestyksen ihmisenä olen enemmän kuin onnellinen tästä löydöstä.


Pullot ja tutit ojennuksessa.

Pullojen pesu on maailman kätevintä, kun tiskiaineen pitää pumppupullossa altaan vieressä. Pesukertoja tulee niin usein, että pesuaine on kiva olla koko ajan hollilla. Kiva lasipullo toimii samalla sisustuselementtinä, eikä pestessä tarvitse erikseen koko ajan kaataa pullosta. Pumppupainalluksesta tulee juuri sopivan pieni annos. Minä atoopikkona joudun myös rasvaamaan ihoani usein, joten käsivoide kaikkien lavuaarien vierellä on hyvä muistutus.


Ja tiskaaminen sujuu kuin tanssi.

Manna rakastaa istua rattaissa. Hän viihtyy siinä pitkiä aikoja maisemia katsellen. En ole kuitenkaan vielä halunnut kääntää istuma-asentoa kasvot menosuuntaan päin, koska noin pieni varmasti tarvitsee vielä vanhemman näköpiiriinsä useammin kuin vähän isommat lapset. Ainakin luulen niin.


Pieni matkustaja.

Poikkesimme eräänä päivänä kävelyllä ollessamme taas keinumaan. Tällä kertaa Manna sai siitä enemmän irti kun oli vähän kasvanut. Vauhtien lomasta kuului pientä kikatusta.


Iloinen keinuja.

Kynsien leikkaamisesta on tullut isin juttu. Mieheni pitääkin tarkasti huolen, että lapsen kynnet pysyvät siisteinä ja lyhyinä, jotta pieni ei raapisi ihoonsa viiruja (hassua, sillä oma ukkini oli ihan yhtä tarkka meidän lasten lasten kynsistä). Hyvä keino on leikata kynnet vauvan nukkuessa, mutta suuremmaksi kasvaessaan lasta ei olekaan enää helppo hallita edes nukkuessaan. Manna kynnet onkin leikattu alkuaikojen jälkeen tytön ollessa valveilla ja hän antaa sen jo tehdä oikein hyvin. Viime aikoina se on ollut lapsen mielestä jopa hieman huvittavaa. Vastustan kynsien leikkaamista muualla kuin pesuhuoneessa, mutta vauvan kynnenpalaset ovat niin pieniä, että annan tässä tapauksessa periksi.


Isi leikkaa kynsiä ja se on ihan kivaa.