14

Tänään on jo 14 viikkoa täynnä! Pöksy on nyt päästä pyllyyn noin 8,5 cm:n pituinen ja painaa pienen suklaapatukan verran. Tässä vaiheessa sitä toivoisi, että vatsa alkaisi jo näkyä. Mutta jos sanoisin tämän ääneen, moni saattaisi vastata että "kyllä sinä ehdit siihen vatsaan vielä kyllästyäkin." No tottahan se varmasti on, mutta tässä vaiheessa kun tuntee olonsa muutenkin tankiksi, sitä toivoisi että näkyisipä vatsa nyt selvästi, etteivät ihmiset näkisi minua pelkästään lihoneena. Mutta toisaalta, mitä väliä sillä on. Onneksi vaatemuoti on tällä hetkellä sellainen, että asuissa on mukava olla. Sukkikset tai legginsit ja mekko ovatkin olleet viime aikainen univormuni. Ei ainakaan kiristä mistään.

Jostain syystä juuri tänään olen huomannut töissä, että ihmiset siirtävät katseensa aika nopeasti vatsanseudulleni. Tosin täytyy myöntää, että päälläni oleva mekko myös saattaa hieman antaa harhaanjohtavan vaikutelman, mutta minua huvittaa ihmisten mietteliäät nopeat katseet. Saattaa olla että sana on myös levinnyt. Muttä mitäpä väliä silläkään on. En ole varsinasesti kulkenut kertoilemassa uutista, mutta asian tullessa ilmi olen toki auliisti myöntänyt asian. Jutut leviävät aika nopeasti, mikä ei tässä vaiheessa haittaa kun olen jo tullut kaapista ulos. No pääsenpähän itse helpommalla!

Päänsäryt ovat hellittäneet, mutta nyt olen saanut aika-ajoin inhottavia selkäsärkyjä. Tunnistan kyllä hormonaaliset säryt, sillä minulla on niitä normaalisti muutenkin, mutta eivät ne silti kivoja ole. Onneksi se ei ole jokapäiväistä. Ihan alkuvaiheessa pelkäsin niitä enemmän, sillä selkäsäryt voivat olla merkki keskenmenosta, mutta niitä voi toki kyllä olla muutenkin. Jokaisellahan on erilaisia oireita, joten turha ainakaan alkaa peilata omaa oloaan muiden juttuihin, etenkään mistään nettikeskusteluista, joissa vaan lietsotaan asioita.