torstai 17. syyskuuta 2009
Hengitä..
Tänään iski kamala pelkotila. En ymmärrä. Koska minulla ei ole aikaisempia kokemuksia näin pitkältä, en voi verrata. En tiedä kuuluuko tämän tuntua tässä vaiheessa näin "ei miltään." Vatsa tuntuu taas hävinneen johonkin ja muutenkaan koko Pöksyn olemassaoloa ei edes tunne. Miltä sen pitäisi tässä vaiheessa tuntua? Miksei kukaan voi kertoa minulle nyt heti, onko kaikki kunnossa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Juuri tuossa vaiheessa ei tunnu juuri miltään fyysisesti ja sepä vasta hauskaa!!! Esikoisen odotuksessa tietysti haluaisi tuntea olevansa raskaana alusta loppuun. Nyt on aika vetää henkeä. Ahdistus liittyy varmasti äidiksi valmistaviin psyykkisiin prosesseihin. Ahdistus ei välttämättä valmista sinua mihinkään vastoinkäymiseen vaan vastuuseen toisesta ihmisestä. Ahdistavien ja pelottavien ajatusten kanssa on opittava elämään, niitä et saa enää IKINÄ pois. Ei odotusaikana eikä varsinkaan lapsen syntymän jälkeen. Trust me I know what I'm saying. Lapsista on paljon iloa (surua ja huolta). Odotusaikana toivoisi miehen ja tulevan isän (toivottavasti edeltävät osoittautuvat yhdeksi ja samaksi henkilöksi) tuntevan samoja tunteita ja jakavan niitä kanssasi, mutta harvoin mies samaan tunnetilaan yltää, vaikka parhaansa tekisikin. Sekin saattaa olla uusi tunne, että olet loppujen lopuksi aika yksin sisälläsi kasvavan tyypin kanssa.
Kiitos Täti-Moonika. Noissa sanoissa on kyllä perää, koska vaikka suorastaan toivoisin jo lapsen syntyvän ja olen ollut valmis äitiyteen pitkän aikaa, silti on epäilemättä asoita, joita täytyy vielä kypsytellä.
Yes, I trust you. You know what you are doing!
Lähetä kommentti