Kumpi?

Monet ovat kysyneet meiltä, haluammeko saada sukupuolen selville. Kumpikin meistä haluaa. Osa sanoo siihen että "joo niin minäkin haluaisin", mutta suurin osa kuitenkin hämmästelee syytä. Ei siinä minusta ole mitään ihmeellistä. Vaikka minulle on loppujen lopuksi aivan sama kumpi sieltä tulee, tottakai tieto silti kiinnostaa. Olen sitäpaitsi utelias tietämään, osuuko tunteeni oikeaan. Olen vastannut ihmettelijöille, että tässä odotusajassa on muutenkin kaikenlaista jännitettävää, että miksi alkaisin tällaista asiaa panttaamaan itseltäni, jos sen kerran saa selville. En ole mikään pitkällä jännityksellä mässyttelijä, vaan haluan tiedon itselleni niin niin pian kuin mahdollista. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen. Jos on kyse tv-sarjasta tai elokuvasta, pyydän niitä nähneitä antamaan juonipaljastuksia. Halusin esimerkiksi tietää etukäteen, kuka Harry Potterin henkilöistä kuolee viimeisessä kirjassa. Paljastukset eivät siltikään laimenna kiinnostustani, eikä estä minua katsomasta kyseistä ohjelmaa tai lukemasta kirjaa. Tosin jossain tapauksissa en halua tietää etukäteen. Esimerkiksi silloin kun lopussa tapahtuu jotakin juonen kannalta hyvin yllättävää tai loppuratkaisu liittyy johonkin koko elokuvan läpi käsiteltävään salaisuuteen. Mutta olen joskus kyllä lukenut kirjan viimeisen sivun, ennen kuin olen päässyt edes puoleen väliin ja jatkanut lukemista hyvillä mielin. Lisäksi saatan katsoa vaikkapa Amerikan Huippumalli haussa -sarjan voittajan netistä seurattuani ohjelmaa vasta muutaman jakson ja katson silti sarjan jokaisen osan ihan samalla mielenkiinnolla. Tiedän, olen utelias. Siinä ei kai ole mitään pahaa. Jos olisin mies, minä olisin tietenkin kiinnostunut. Nainen on aina utelias, jos haluaa tietää asioita. :)

Pöksyn sukupuolesta vielä. Saamme tietää sen ensi kuun alussa rakenneultrassa (jos meille suostutaan kertomaan). Vaikka olenkin kiinnostunut (siis utelias) tietämään, en siltikään ajattele asiaa kovinkaan paljon. Tämä asia kun ei ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä omassa maailmassani. Haluan vain lapsen. Luin muutama päivä sitten naisten kirjoituksia omista kokemuksistaan tähän asiaan liittyen. Toki jokainen toivoo ihan pikkusen enemmän toista, mutta olin aika yllättynyt, miten tärkeää se oikeasti joillekin on. Osa heistä oli toivonut kiihkeästi esim. tyttöä, mutta kun saivat tietää odottavansa poikaa, he olivat joutuneet ihan kamalaan kriisiin ja suorastaan menettäneet kiinnostuksen koko lapseen. Ainakin joksikin aikaa. Osalla kylmät tunteet olivat jatkuneet jopa pitkälle lapsen syntymän jälkeen. Toivesukupuolen toteutuminen tuntuu toisilla olevan jo vähän liian raa-alla asteella. Joku kirjoitti, että hänen ensimmäinen lapsensa oli kuollut paria päivää ennen laskettua aikaa. Hän oli toivonut tyttöä ja tämä kuollut lapsi oli poika. Sittemmin hän sai kolme tyttöä. Hän sanoi, että mikäli tämä ensimmäinen olisi syntynyt elävänä, lapsi olisi luultavasti jäänyt ainoaksi, sillä "en olisi kestänyt ajatusta, että seuraavakin olisi poika." Joskus suorastaan pelottaa tämän kaltaiset ajattelijat. Väitän, että näin voimakkaasti sukupuolesta ajattelevilla on käsittelemättömiä asioita ja jopa jonkin asteista vihaa ei-toivomaansa suokupuolta kohtaan, jonka vuoksi hän yleistää inhonsa kaikkiin saman "lajin" edustajiin.