Hellyyspuuskia

Huomasin illalla töistä tullessani, kuinka miestänikin oli jännittänyt aamuinen neuvola. Hän ei yleensä koskaan touhota jännityksensä kanssa tai stressaa etukäteen liikoja, vaan haluaa ottaa rauhallisesti niin kauan kun tulee lisätietoa. Ihailtavaa. Itse sanon helposti ääneen, jos pelottaa. (Tosin sitten kun pelottaa melkein liikaa, menen ihan mykäksi.) Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että häntä oli jännittänyt tavallista enemmän ja se ilmeni illalla tavallista runsaampina hellyydenosoituksina.

Mies oli ihan hössissään ja makasi korva vatsallani monta kertaa illan aikana, vaikka hän hyvin tietää, ettei siellä vielä mitään tunnu ulos päin. Hän komensi minua näyttämään vatsaa ja hymyili leveästi kun nostin paitaani. Vatsa ei todellakaan näy vielä ulospäin, mutta hauskaa se höpsötys oli silti.

Olemme muutenkin kovasti hellyyttä osoittavia, mutta tosiaan nyt sain osakseni huomiota tavallista enemmän. Näistä "ylimääräisistä" asioista tietää heti, että miestäkin on jännittänyt ja että hän tuntee olonsa huojentuneeksi taas hetkeksi aikaa. Ihana huomata, että toinen iloitsee asiasta yhtä paljon, vaikka ei fyysisesti pääse lapsen odotukseen niin lähelle kuin minä.

Kysyin leikilläni, olivatko sydänäänet kuulostaneet enemmän tytön vai pojan ääniltä. "No selvästi pojan!" kuului vastaus. Olemme molemmat ihan varmoja, että Pöge on poika, mutta olemmehan ennenkin nähneet, että vanhempien "varma tieto" osoittautuukin ihan toiseksi. No, kohtahan me saamme sen ehkä tietää. Mutta saatteko te, sen näkee sitten. Hehheh! Kokemusta meillä molemmilla on enemmän tytön hoidosta, joten pojan saaminen toisi tietenkin uutta perspektiiviä. Olemme kuitenkin jo pelkästä vauvan odotuksesta niin innoissamme, että kumpikaan sukupuoli ei ole enemmän "jeeeeee". Mielenkiintoista on vain saada tietää, osuuko oma tunne oikeaan.

Ostin eilen Suomalaisen vauvakirjan. Sisältö on mielestäni kattava ja kirjoitustapa asiallinen, selkeä, eikä liian lässyttävä. Kirjasta välittyy maalaisjärjen ääni. Siinä käsitellään mm. odotusaikaa, synnytystä, vauva-aikaa, leikki-ikää, sekä äitiyteen ja isyyteen liittyviä asioita. Mukavana höysteenä kirjassa oli jokaiseen juttuun liittyviä lyhyitä kertomuksia naisten omakohtaisista kokemuksista, joita on aina mielenkiintoista lukea. Kaikenlisäksi opus on visuaalisesti onnistunut. Kaiken kaikkiaan siis hyvä hankinta.