Huumormiehiä

Miksi aina kun olen menossa lääkäriin tai johonkin muualle missä täytyy näyttäytyä alushousillaan, satun laittamaan jalkaan ne ainoat omistamani reikäkalsarit? Minulla on paljon samanlaisia mustia alushousuja, joista nappaan aina yhdet aamulla jalkaani. Havaitsen aina seuraavalla vessakäynnilläni laittaneeni juuri nämä nimenomaiset kappaleet jalkaani ja juuri niinä päivänä niitä ei pitäisi olla, vaan jotkut siistimmät versiot. Vaikka tuskin lääkäreitä nyt niin kamalasti kiinnostaa, mutta ei ole silti mukavaa tiedostaa itse tällaista asiaa. Kesän lopussa kävin kasvohoidossa, joka alkoi selkähieronnalla. Hoidossa makoiltiin pelkissä kalsareissa ja silloinkin minulla oli nämä kirotut päälläni. Joku kysyi minulta, miksen sitten heitä niitä pois. Se onkin hyvä kysymys, mutta aina päivän päätteeksi ottaessani vaatteita pois, unohdan koko asian ja heitän pikkuhousut taas likapyykkiin. Kierre on valmis.

Kävin eilen sisätautilääkärin vastaanotolla tahdistimeni vuoksi (niissä reikäkalsareissa). Hän oli viisissäkymmenissä oleva hoikka, pätevän ja asiallisen oloinen mieslääkäri mintunvihreissä Crocseissaan. Heti mennessäni huoneeseen, hän aloitti verbaalisen sarjatulen tentaten taustaani, sekä äitini ja sisareni terveydentilaa. Hän haluaa selvittää, mistä sydänvikani juontaa juurensa ja epäili, että tilanne saatta jouhtua äidistä. He sanoivat onkivansa paperini lastenkilinikalta. Ihmettelen, miksei niitä oltu pyydetty jo tuohon tapaamiseen, sillä olin antanut siihen luvan jo aikoja sitten. Siellähän ne perinpohjaiset tiedot olisivat olleet. Hetken aikaa siitä kuunneltuani sitä tiukkasanaista monologia tällaisesta odottavan äidin harvinaislaatuisesta tapauksesta, aloin jo puolitosissani epäillä oikeuttani tähän raskauteen. Melkein odotin sedän muodostavan sellaisia sanajonoja, kuten että raskauttani ei kannata jatkaa, sillä vaiva voisi perityä lapseeni. Tosin kardiologit eivät ole koskaan minua varoitelleet mistään, saati puhuneet koko perheensuunnitteluaiheesta, joten ajattelin sitten, että miksi minulle kerrottaisiin siitä vasta nyt kun viime kesänäkin oikein erikseen soitin kardiologille kysyäkseni, pitääkö minun alkaa johonkin "erityistoimiin" sydämeni vuoksi ja tulla edes näyttäytymään. Kuulemma ei.

No vihdoin mies sitten lausui, ettei tämä asia haittaa omaa raskauttani ja että omat ENA-vasta-aineeni ovat negatiiviset (äidin positiivinen ENA-vasta-aine saattaa johtaa tällaiseen totaaliblokki-sydänvikaan). No se oli mukava uutinen. Keskustelun edetessä huomasin äijän olevan ihan huumorimiehiä, eikä ollenkaan niin tiukka kuin alussa antoi ymmärtää. Sain uuden kontrolliajan raskauden loppuvaiheelle. Siihen tuntuu olevan pitkä aika, mutta ei sitten kuitenkaan. Syys, loka, marras, joulu, tammi. On siinä sittenkin kuukausi jos toinenkin.