Painajaisia

Olen alkanut nähdä painajaisia. En Pöksyyn liittyen, vaan ihan muita juttuja. Viime yönä näin unta, että Soneran puhelinmyyjä ahdisteli minua ja kun kieltäydyin hänen tarjouksistaan toistuvasti, hän tuli ikkunamme taakse. Näin vain miehen silhuetin, joka oli kiivennyt tikkailla kyttäämään. Sitten joku toinen mies tuli nujakoimaan hänen kanssaan ja veti hänet omalle parvekkeelleen. Kerrostalo ei ollut sama, jossa nyt asumme, vaan paljon suurempi ja korkeampi. Kun näin että miehet hävisivät pervekkeelle, aloin pelätä että he jotenkin ponkaisevat sittenkin meidän puolelle ja huusin sisällä oleville miehelleni, äidilleni ja isälleni, että nyt pois ikkunan ääreltä ettei meille käy mitään. Samassa isäni kasvot valahtivat kalpeiksi ja hikisiksi ja hän vaipui alas tuoliin haukkomaan henkeään. Kiiruhdimme hänen vierelleen ja kysyin "onko se sydän?" Näin kun hän pudisteli päätään, jonka jälkeen heräsin.

En tiedä liittyvätkö painajaiseni jonkinlaiseen alitajuiseen jännitykseen. Vaikka oloni on ollut todella hyvä, positiivinen ja jossain määrin jopa luottavainen, ilman muuta taka-alalla on aina pieni jännitys. Ensi viikon neuvola-aika saattaa myös osaltaan vaikuttaa asiaan. Jännitän sydänäänten kuuntelua. Niitä on nyt yritetty saada kuuluviin kaksi kertaa: neuvolalääkärin vastaanotolla noin viikolla 12 ja seuraavan kerran kätilö kokeili kuunnella samalla kun kävin sisätautilääkärin vastaanotolla sairaalassa viikolla 14. Kummallakaan kerralla ei onnistanut. Toivon että nyt sitten lykästää. Mennäänhän silloin jo viikolla 16 + 6, joten ainakin paremmat mahdollisuudet on saada äänet kuuluviin. Pöge on tällä hetkellä noin 14 cm:n pituinen pötkylä ja painaa 100g-120g (riippuu siitä mistä tietoja lukee). Jossain sanotaan, että 16. viikkoinen sikiö olisi jopa 16 cm:n kokoinen, mitä on kyllä vähän vaikea uskoa. Hurjaa, miten nainen voi kasvattaa sisällään puoli metriä ihmistä 40 viikossa. Käytännössä ihan tyhjästä.