Pöksyn pinnasänky.
Tänään oli toinen perhevalmennus. Jälleen minua hymyilytti isomahojen kokoontuminen, se on kertakaikkiaan niin koomista. Nyt ryhmä oli paljon pienempi, mikä epäilemättä johtuu ajankohdasta: sessio pidettiin aamulla klo 8.30. Mieheni on tämän viikon talvilomalla, mikä tuntuu ihan juhlalta. Ihana viettää yhdessä aikaa keskellä arkea, hoitaa asioita ja ottaa rennosti. Eilen kävimme hemmottelemassa itseämme Krullan aamiaisella sen jälkeen kun mieheni oli käynyt ottamassa sikainfluenssarokotteen.
No takaisin asiaan. Oli ihanaa että mieheni pääsi lomansa ansiosta mukaan tälle aamuiselle perhevalmennusajalle. Eipä hän ole montaa neuvolakäyntiäkään jättänyt väliin, mutta tämä olisi kuitenkin kestänyt liian kauan jos töihin olisi ollut mentävä. Istunto kesti tälläkin kertaa puolisentoista tuntia ja nyt puhujana oli alle nelikymppinen, osaavan ja varman oloinen neuvolan täti. Suurimmaksi osaksi kävimme läpi imetykseen ja muihin käytännön asioihin liittyvää. Tuli siellä jotain uuttakin (lähinnä juuri imetyksestä), mutta suurimmaksi osaksi jutut olivat minulle aika selvää kauraa. Vaikka täti oli erittäin ammattitaitoinen ja mukavan oloinen, silti minua alkoi hieman siepata hänen tapansa puhua meille kuin pienille lapsille. No en antanut sen paljon häiritä.
Valmennuksen jälkeen päätimme lähteä Kierrätyskeskukseen katselemaan pinnasänkyjä. Sovimme, että nyt jos löytyy niin ostetaan saman tien. Iskimme silmämme heti pariin sänkyyn, joita sitten innoissamme tutkailimme. Kimppuumme hyökkäsi saman tien kaksi hauskaa vitsiniekkaa: "kanin häkkiäkö katselette?" Mieheni tokaisi siihen, että "joo, tälle" ja taputti vatsaani. Miehet (noin viisissä kymmenissä) hohottivat yhteen ääneen ja toinen innostui kertomaan olevansa hyvä vaipan vaihtaja, sillä sitä on tullut tehtyä paljon. Sitten he usuttivat meitä katsomaan juuri tullutta, paljon uudempaa pinnasänkyä. Katsoimme sitä ja totesimmekin sen ihan kivan malliseksi, joskin aivan liian suureksi ja uudeksi. Kriteerimme on ollut, että sänky olisi mahdollisimman yksinkertaisen mallinen ja siinä olisi hyvä näkyä käytön ja nimenomaan ajan jälki. Mieheni totesi hymyillen, että "taitaa olla vähän liian uusi", mikä sai miehet taas naureskelemaan. Valitsimme niistä kahdesta vanhemmasta pinnasängystä siromman, joka on pidennettävää mallia. Pienimmällä säädöllä se on söpö kuin mikäkin. Hinnaksi sovittiin huimat 25 €. Yksi miinuspuoli sängystä löytyy: pohjan korkeutta ei voi säätää, mutta me varmasti kestämme sen kuin miehet. On se muuten niin kivan näköinen paketti. Nyt pitää vaan hankkia patja, mikä ei taida olla kovin vaikea tehtävä. Miehet nimittäin innostuivat vielä neuvomaan, mistä sellaisen saisimme ja miten patjan saisi leikattua siististi sopivan kokoiseksi (mikäli ostopaikassa sitä ei tehdä valmiiksi). Kun kävelimme kassalle, he huusivat vielä peräämme onnitteluja koko sali raikuen.
Nyt sänky odottelee tuolla kunnon kuuraamista. Ja Pöksyä.
6 kommenttia:
Hauska sänkytarina ja onpa se hieno! Onkohan se 70-luvulta, tulee ainakin ihan oma pinnasänky mieleen.
Saattaa hyvinkin olla siltä vuosikymmeneltä. Ainakin se näyttää hyvin sen ajan tyyliseltä. :)
Meidän pimuilla oli tismalleen samanlainen pinnasänky, joka taisi olla isin vanha (en enää muista, tytöt on jo 11 ja 9) mutta jos se tosiaan oli isin, on se jo 60-luvulta :-D
Äitikin muisteli, että tuollainen sänky voisi olla peräisin 60-luvulta. :) Nyt se on jo käytössä. Pöksyn äitiyspakkauslaatikkosänky on siellä. Hih! Tuli muuten "pikkusen" paljon puhtaampi kun kuurasin sen karhunkielellä. Mahtavasti lähti kaikki lika pois.
Olisiko teillä vielä tuo sänky? Ystäväni haluaisi vauvalleen tuollaisen. Jos teillä ei ole enää tarvetta sängylle ja olisitte valmiita sen myymään, niin vauvalle saataisiin toiveiden mukainen pinnis.
Hei! Harmin paikka, sänky meni jo pitkän aikaa sitten uuteen kotiin. Toivottavasti ystävääsi lykästää pinnasängyn metsästyksessä!
Lähetä kommentti