Tissijuttuja

Olen pohtinut imetysasiaa. Vaikka haluan imettää, tiedän jo nyt että olen niitä ihmisiä, jotka eivät halua (tai pysty) tekemään niin yleisön edessä. Minun on todella vaikea kuvitella, että löisin tissin esiin keskellä Strindbergiä muiden nauttiessa iltapäiväkahveista. Osa voi kommentoida tähän jo heti, että "kyllä se mieli siitä muuttuu kun siihen tottuu. Eihän sitä sitten huomaakaan ja imetyshän on täysin luonnollinen asia". Kyllä se onkin, mutta minulle rinta on muutakin kuin lapsen ruokintaväline. Jos joku osaa imettää huomaamattomasti ihmisten keskellä, se on minulle ihan ok, mutta jos siitä pitää tehdä ihan tietoisesti show ja näyttää kaikille "koko orkesteri", siitä en ole koskaan pahemmin pitänyt. Minusta on jotenkin irvokasta imettää niin ettei välitä yhtään mitä näkyy ja kenelle, oli se kuinka luonnollinen asia tahansa.

Se, mitä muille näkyy on myös "ammattitaidon" lisäksi aika pitkälti kiinni myös rinnan koosta. (Olen tehnyt empiiristä tutkimusta). Pienemmistä jää luonnollisesti pienempi osa näkyviin lapsen ruokintahetkellä. Osa imettäjistä käyttää imetysliinaa tai pashimaa luodakseen jonkinlaista näkösuojaa ja ruokarauhaa lapselleen. Tiedän, että ihmisten ilmoilla ei aina ei voi saada sellaista imetyspaikka mitä haluaisi, mutta ihmettelen suuresti, jos oma ajatustapani muuttuu tässä asiassa hyvin radikaalisti. Tiedän jo nyt, että tulen olemaan asian kanssa todella arka ja tarkka siitä, kenen nähden pystyn lastani ruokkimaan. Sanokaa mitä sanotte.

Kävin tänään ostamassa imetysliivit. Menin ensin Lindexiin, jossa valikoima oli yllättävän suppea ja kokoja oli lähinnä A ja B. Rakastan Lindexin urheiluliivejä, joten luotin paikkaan myös tässä asiassa, mutta ei. Seuravaaksi lähin paikka oli Anttila. En ole ikinä nähnyt niin kamalan mallisia liivejä! Kangaskin oli jo valmiiksi vanhan ja eltantuneen näköistä. Istuvuus oli suunnilleen samaa luokkaa kuin neljätoista saksalaista vanginvartijaa matkustaisi Minillä. Rintavarustukseni näytti niissä aivan mukiloiduilta muffinsseilta. Päässäni alkoi etäisesti velloa pieni pelon tunne, tästäkö se ruljanssi taas alkaa: yritin etsiä joskus miljoonia vuosia itselleni hyviä, kaarettomia, ei tötteröksi tekeviä liivejä, kunnes löysin täydelliset sieltä Lindexistä. Ehdin käydä erikoisliikkeet ja kaikki, mutta joka puolella tarjottiin vain sellaisia tötteröliivejä, joita en todellakaan halua. Näiden loistavien Lindex-löytöjen jälkeen minun ei ole tarvinnut sillä asialla päätä vaivata. Senkuin on käynyt vaan ostamassa uusia ja toisen värisiä kun on ollut tarvis. Nyt kun piti taas alkaa metsästää hieman toisenlaisia liivejä, melkein tulin epätoivoiseksi jo alkumetreillä kun muistin kuinka ärsyttävää touhua se on. Löytää hyvin istuvat liivit, jotka näyttävät vaatteidenkin kanssa hyvältä.

No sitten menimme Citymarkettiin ruokaostoksille ja kurvasin huvikseni alusvaateosaston kautta. Imetysliivejä löytyi yhtä Triumphin mallia. Kangas oli ihanteellista ja malli näytti hyvältä, joten päätin kokeilla onneani. Kopissa riemullani ei meinannut olla rajaa, koska ne istuivat kuin istuivatkin täydellisesti! Minun teki oitis mieli mennä ulos kopista ja näyttää ohikulkijoille, kuinka loistavan löydön olin tehnyt. Jos telineessä olisi ollut toiset saman kokoiset, olisin ostanut nekin vaihtoliiveiksi kun toiset ovat pesussa. Mutta kuitenkin, nämä yhdetkin olivat ihan lottovoitto. En olisi koskaan kuvitellut löytäväni niitä noin helpolla. Liivionneni on selvästi kääntynyt. Tai sitten liivikeijulla oli hetkellinen mielenhäiriö.