Viimeinen työpäiväni (25.1.) oli täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Menin heti aamusta sisätautilääkärin kontrollikäynnille. Tiesin jo sinne mennessä, ettei siellä tapahdu mitään erikoista, sillä en ollut käynyt missään kokeissakaan ennen sitä. Niinpä samainen herrasmies jutteli kanssani (tällä kertaa hänellä oli siniset Crocsit mintun vihreiden sijaan) ja ilmaisi, että minun olisi kyllä pitänyt käydä antamassa verinäyte ja EKG, mutta kätilöt olivat unohtaneet mainita asiasta minulle ja laittaa lähetteen labraan. "Ei ole ensimmäinen kerta" hän totesi kuivakasti ja minä tuijotin hänen kaulassaan roikkuvaa mieskunto.fi -avainnauhaa.
Lastenklinikalta tilatut paperit olivat kyllä tulleet ja siellä oli yksi viite, jonka mukaan sydänvikani olisi synnynnäinen. Tosin asialla ei ole nyt mitään merkitystä, lääkärin mielestä oli vain mielenkiintoista selvittää taustat. Samalla kun hän kirjoitteli asioita koneelle, katseeni vaelteli vastaanottohuoneessa. Hyllyt pursuvivat erilaisia raskauteen liittyviä niteitä: Raskaus ja lääkkeet, Raskaus ja huumausaineet, Raskauskomplikaatiot jne. Pöydällä oli iso kasa klemmareita matalassa Aalto-maljakossa.
Lääkäri kyseli, oliko viimeisessä tahdistinkontrollissa puhuttu mitään synnytyksestä ja vastasin ei. Sanoin, että tilani ei ollut joulukuussa jäänyt siellä kyllä epäselväksi, joten olisi siellä varmasti jotain mainittu jos olisi tarvis. Kyselin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi, aiheuttiko tapaukseni jotain erityistä synnytyksen aikana. Mies vastasi, että ei muuta kuin että minut saatetaan vauvan lisäksi kytkeä sydänfilmiin ja lisäksi anestesialääkäriä "varoitetaan" minusta jo etukäteen, jos tilanne vaatii sektiota: nukutuslääkärin on oltava tietoinen tahdistimestani. Lisäksi tilanteesta varoitetaan myös kardiologia, mikäli tahdistimeni täytyy syystä tai toisesta kytkeä mahdollisen sektion aikana pois päältä ja säätää uudelleen. Ei siis muuta. Lähemme siis siitä olettamuksesta, että synnytän täysin normaalisti.
Vastaanoton jälkeen lääkäri pyysi minua vielä käymään kätilön luona. Hän oli samainen naishenkilö, joka teki Pöksyn nt-ultran raskauden alussa. Hänellä oli seuranaan kätilöopiskelija, joka kirjaili tietojani ylös. Sain lähetteen labraan, jossa otettaisiin verinäytteet ja EKG tulevaa synnytystä varten.
Sitten töihin tekemään vielä viimeiset perehdytykset ja ostamaan pullaa iltapäiväkahveja varten. Ihmiset olivat ihania toivottaessaa minulle hyvää äitiyslomaa. Sain pari pientä lahjaakin, mikä oli liikuttavaa. Viimeisen päiväni piti olla kiireetön ja lyhyempi, mutta toisin kävi: lähdin ovista ulos vasta klo 19 aikoihin, mutta erittäin tyytyväisenä. Olin saanut kaiken hoidettua loppuun asti ja siivottua työpisteeni sijaistani varten.
Nyt se sitten alkaa!
Esimmäinen äitiyslomapäiväni oli täynnä ohjelmaa. Liihotin ympäri kaupunkia, joten Pöksy sai ainakin liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa (-20c°). Hoidin asioita ja kävin ystäväni uudella työhuoneella. Kaiken kaikkiaan mukava ensimmäinen äitiyslomapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti