Kävimme viikonloppuna kyläilemässä vanhemmillani ja sitten juhlimassa siskoni keskimmäisen tyttären 5-vuotis synttäreitä. Jäimme yöksi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin vatsan nipistelyyn. Sitten sitä alkoi kaivertaa ja minua alkoi oksettaa. Siitä lähtien kävinkin vessassa aika tiuhaan, mutta en onneksi oksentamassa. Vatsa oli ihan vetenä, ei kivaa. Miehelläni alkoi tauti melkein samaan aikaan, mutta hänellä ei onneksi ollut samanlaista vatsakipua. Kotiin ajaminen oli aika tuskallista ja kun pääsimme perille kolmen aikoihin, meillä molemmilla oli jo kuumettakin. Menimme saman tien sänkyyn ja nukuimme putkeen melkein 18 tuntia. Mitä nyt siinä välissä vähän tankkasimme viilillä, mehulla ja pussikeitolla. Panadolilla sain kuumetta laskemaan, minkä ansiosta olo alkoi vähän helpottaa iltaa kohden. Soitin vielä varmuuden vuoksi äitiyspolille päivystykseen ja siellä sanottiin ettei tästä ole vaaraa vauvalle, huono olo on vain äidillä. Minua kehotettiin jatkamaan parantelua samaan malliin kuin olin tähän mennessäkin tehnyt.
Tänä aamuna olo on paljon parempi, mutta vielä heikko kun on ollut vain nestemäisellä ruokavaliolla. Pöksy piristyy kyllä joka kerta kun saan jotain syötyä. Nyt kun olen joutunut viettämään paljon aikaa makuuasennossa, vauva on jostain syystä taas ottanut tehtäväkseen tunkea itseään poikkitilaan, mikä tuntuu aika... no kohtu tuntuu melkein repeävän. Se auttaa yleensä heti kun nousen istumaan. Vatsa ei ole vielä laskeutunut, joten Pöksy ole vielä telakoitunut. Eihän se välttämättä laskeudukaan, mutta hyvä juttu on että lapsi on ollut raivotarjonnassa jo pitkän aikaa.
Huomenna on 39 viikkoa täynnä ja multiploituminen alkaa olla aika lähellä. Viikko pari, enintään kolme. Sitten tapahtuu mullistavia asioita ihmisen elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti